Meissä kaikissa asuu pieni perverssi...

Aikojen alusta asti on koitettu rajoittaa sitä, mikä on normaalia käytöstä seksin suhteen, mikä ei. Mietiskelin mihin ns. "vapautuneempi" seksuaalisuus on jollain lailla päässyt, vai onko... Siitähän ei joskus mainittu edes ääneen. Seksistä siis. Seksi itsessään, sen haluaminen ja sen ajatteleminen oli perverssiä. Sitä ei ollut olemassa, herranjestas sentään! Silti meitä ihmisiä on tänne syntynyt.. Haikarat tai pyhä henki on tuonut kaikkein siveellisimmät yksilöt. Seksi lakaistiin maton alle, sitä ei ollut. Nykyään se pyörittää koko markkinataloutta. Se on valtti. Ennen häpeä. Jännää.

(Toisaalta, toisella puolella maailmaa se oli oleellinen osa elämää. Geishakuulat mm. on valmistettu aikoinaan sen takia, että nainen pysyisi virittyneessä olotilassa koko ajan ja olisi valmiina käytettävissä milloin vain ja pysyi kunnossa.)

Kotipuolessa kaikki aiheesta oli syntistä, epäsopivaa ja perverssiä jos sen sanoi ääneen. Se oli vain paha jolta tuli sulkea silmät. Kuten papinrouva vuonna 1894 brittirouva Ruth Smythers kirjoitti valmistaakseen nuoria naisia kohtaamaan ensimmäistä kertaa hirvittävän kokemuksen - seksin - joli asia, joka oli vain kestettävä.

(No, asenne 70-luvulla, rauhan ja rakkauden vuosikymmenellä jonka itse missasin ja sain seurata vain pilkkeenä isäni silmäkulmassa, oli jo toinen. Valistusasioihin otettiin selvä suomen kieli mukaan.)

No. Himoitsemme siis ihmisen vartaloa erogeenisine alueineen. Kuka on määritellyt sen, mitkä on ns "sallittuja osia", mitkä perverssiä? Varpaat? Kainalo? Ovat vielä ihmisvartaloa mutta onko seksuaalisesti poikkeavaa kiihottua noista, ja jos on niin miten se eroaa muiden ruumiinosien himoitsemisesta. Tai kaula.. Itselläni on niin uskomattoman herkkä kaulan ja niskan iho sekä korvat, että nopeammin jalat lähtee alta muutamalla huulten tai kielen kosketuksella kaulalla ja korvalla kuin monesta muusta asiasta.

Jalkoja ja varpaita näytetään siis jonkin verran myös normipornossa.. Olkoon se siis jollain lailla sosiaalisesti vakiintunut "normaaliin" seksikäytökseen. Sitten kun niihin laitetaan kengät. Muuttuuko tilanne? Kengän nuoleminenhan ei aiheuta fyysistä stimulaatiota, ainoa jossa vaikuttaa on aivot. No, sieltähän kaikki muukin kiima loppupeleissä lähtee, eli onko se jonkin ihme. Itselläni ei kenkäfetissiä ole, onhan ne kauniita toki ja noin.. Samoin muut vaatteet. Sukkahousut saavat ilmeisesti hyvin suurta suosiota fetissipiireissä, jopa miehet pukeutuvat niihin. Niissä on sitten jotain kiihottavaa.. Esteettisesti kaunis pukeutumiskokonaisuus sytyttää itseäni paljon enemmän kuin jokin yksittäinen tietty vaate tai ruumiinosa, mutta pohdinkin tässä nyt kokonaisuudessaan sitä, mikä määrää sen, mikä on yleisesti hyväksyttävää kiinnostusta, mikä koetaan poikkeavaksi.

Wikipedian mukaan kaikki tuo on parafiliaa, eräänlaista sairautta. Lyhyesti:

"Parafiliat ovat tavallisesta poikkeavia seksuaalisia suuntautumisia. Parafiliat kuuluvat seksuaalisiin käyttäytymis- ja kohdehäiriöihin (ICD-tautiluokituksessa luokka F65) ja ne tarkoittavat erotoseksuaalista ja psykologista tilaa, jossa yksilö on toistuvasti ja pakkomielteisesti riippuvainen jostakin epätavallisesta tai sosiaalisesti ei-hyväksyttävästä ärsykkeestä seksuaalisen mielihyvän kohteena tai välineenä. Termin on määrä korvata käsite perversio. Eräiden parafilioiden käytännön toteuttaminen on useimmiten rikollista, kun taas toisia pidetään yleisesti harmittomina. Homoseksuaalisuus poistettiin Suomessa tautiluokituksesta vuonna 1981.Hoitoon ei ole tarvetta, jos toimintaa ei ole kriminalisoitu eikä kyseessä ole pakottava tarve vaan lähinnä mieltymyksen tasoinen variaatio, joka ei tuota henkilölle ahdistusta.."

Jäin kerran kiinni silloiselle miehelleni katsottuani jotain sidontajuttuja netistä - eikä siinä, kyllä meillä pornoa sai katsoa - mutta kommenttina: miten sä tommosta katot? No häkellyttäähän ne jos siihen ei osaa yhdistää niitä fiiliksiä. Tai sitten jos vaan yksinkertaisesti ei ole vinksahtanut ;)

Eikö se olekaan niin, että toinen tykkää suklaasta, toinen kirpeästä. Yksi äidistä, toinen tyttärestä. Toinen syttyy kun mies on laittanut kynttiläillallisen, ojentaa ruusun ja vie romanttisesti makuuhuoneeseen satiinilakanoihin, toinen syttyy kun ottaa tukasta kiinni, painaa seinää vasten eikä kysele. Ei se sen kummempaa ole.

Ja kyllähän se niinkin on, että sitä ajatus "turtuu" kun asioita mielessään käsittelee. Muistatteko ensimmäisen kerran kun saitte spermat naamalle? Tai suuhun? Tai ensimmäinen kerta kun joku tunnustelee pepun aukolla ja käy painumaan sisään.. Ne on monelle arkiseksiä. Ensimmäisiä kertoja, ne oli häkellyttäviä, uusia, pervoja kokemuksia. BDSM-ihmisistä on sanottu, että "kun normi seksi ei enää riitä.." Onko ajatus silloin jo turtunut? Et pelästy, hätkähdä, hämmenny tai kauhistu noista asioista, sillä ajatus on matkannut mukanasi pidempään, se tuntuu tutummalta.

Mutta miksi ihmeessä näin moni asia on luokiteltu poikkeavuudeksi? Netti on täynnä kymmenien tuhansien päivittäin avaamia sivustoja jotka käsittelevät mikä bondagea, mikä läskipornoa, mikä kumiasusteita, sukkahousuja, kenkiä, raskaana olevia, eriteleikkejä, silmälaseja, kuukautisia.. Ihan mitä tahansa, ja niissä määrin että niille on löytynyt omat ottajansa kautta maailman. Silti se on poikkeavaa? Toki on jouduttu vetämään rajaa niin seksin suhteen kuin muidenkin nautintoa tuovien asioiden suhteen, ja jottei täällä toteutettaisi itseämme toisen kustannuksella tai lain vastaisesti, on johonkin se poikkeavuuden raja vedetty. Eläimet, lapset, snuff.. Mutta sitä ennen, miten noin suuri mielihaluja omaava ja toteuttava joukko ihmisiä voi olla poikkeava? Homoseksuaalisuuskaan ei enää ole. Se on arkipäivää tänään. Miksi seksi muilta osin ei ole, vaan jeesustelu ja hämmentyneisyys elää edelleen ja voi hyvin?

Ehkä kaikki uusi, kokematon ja erilainen hämmentää niin kauan kuin on todennut joko pitävänsä tai ei pitävänsä jostain. Kuvat, puheet, tekstit ja videot ei vaan pysty välittämään kaikkea jota aivoissa tapahtuu, siksi ne pitää kokea jos haluaa muodostaa mielipiteen jonka voi omaksi kannakseen allekirjoittaa.

Tässä sitten uutinen lähipäiviltä. Sadomasokismi ja fetisismi ei ole enää sairaus. Milloin asenne sitten jalkautuu, onkin toinen juttu. Homous siis luetun mukaan poistettiin sairauksista vuonna 1981. Nyt, liberaalissa yhteiskunnassamme kolmekymmentä vuotta myöhemmin, mikä on asenne homoihin tänä päivänä? Keskusteluiltojen, marssien ja muiden viimeaikaisten kirjoitusten myötä yritys kaunis hyvä kymmenen, mutta kolmenkymmenen vuoden aikana ei tämän pidemmälle ole vielä päästy.

Onkohan sitten vuonna 2041 "seksuaalisesti poikkeavilla" ihmisillä vähemmän alta kulmien -katsojia, kansanedustajia jotka kirjoittavat siitä aivohäiriönä ja joku pikku-M pohtimassa blogissaan, miksi S/M ei voisi olla jollekin yhtä luonnollinen asia kuin homoseksuaalisuus on jollekin toiselle... Hitaasti mutta varmasti nämä ajatukset etenevät, näköjään myös maailmalla... :)

Välillä tuntuu että poikkeavaksi mielletään kaikki mistä ei uskalleta ääneen mainita mutta mitä kurkistellaan ja mietiskellään itsekseen joskus eikä koskaan kerrota kellekään. Väitän, että jokaisessa meissä asuu pieni perverssi. Tai vähintään pieni sekopää. Haluan muuttaa perverssi-sanan määritelmäksi "seksuaalisesti mielikuvituksellinen". 

Ihmiset on kaikki omalla tavallaan omassa päässänsä hulluja. Liittyi se sitten seksiin, pakkomielteisiin, sosiaalisiin suhteisiin, paineensietokykyyn, syömiseen, pukeutumiseen, ihan mihin tahansa. Jokaisella on oma pieni omituisuutensa, osalla enemmän, osalla vahvempia, osalla haitallisia itselle tai muille, osalla rohkeutta kantaa omituisuuttaan pää pystyssä mukana.. tuoda persoonaansa esiin. Jotkut sekoavat lemmikkieläimistä, jotkut ovat intohimoisia kädentaitojen harrastajia joiden maailma täyttyy mitä ihmeellisimmistä luomuksista joilla ei kukaan mitään tee mutta niiden tekeminen ja omistaminen antaa mielihyvää, joku katsoo ikkunasta ja sanoo mielessään ihanalle uudelle autolleen hyvät yöt ja pesee kädet ennenkuin koskee rattiin, hinkkaa nahkapenkkejä yöt päivät ja tuunailee.. Minä pidän seksistä. Jotkut sanovat: Olet hullu, pidän sinusta silti. Jotkut sanovat; olet hullu, pidän sinusta siitä syystä. Jotkut jeesustelee eikä sano mitään vaikka häpeää, pohtii tai miettii itse omia omituisia ajatuksiaan päässänsä. Hulluja kaikki, persoonallisia siis?

Päätän mietiskelyni sanoihin, I'm crazy but you like it.

Loca loca loca...

-M

Missä minkäkin raja?

Eräs kokemus.. tai oikeastaan eräs tuttavuus on ollut sellainen, joka on saanut sen useammankin kerran herätettyä. Sen tunteen, jossa et enää välitä mitä olet tekemässä, vaan teet sen koska toisessa on se jokin. Ei agressiivisuus, ei teennäinen päteminen vaan kiero, perverssi päättäväisyys.

Tein aikoinaan vahingossa sen kerran, kun silloisen mieheni kanssa himoissamme alkuhuuman pauhatessa olimme harrastaneet anaaliseksiä.. Panon jälkeen loikoiltiin ja kohta uudelleen virityttyämme alkoi luikerointi peiton alla jälleen. Menin alas, imemään.. en muistanut mitä juuri aiemmin tapahtui. Hämmentyneenä jatkoin loppuun, en kehdannut lopettaakaan..

Se ajatus sinällään ei juuri kiehdo. Mutta tuo tuttavuus, tämä ei silloinen mieheni vaan aivan eri tuttavuus erään kerran myöhemmin, sen kieron perverssi päättäväisyys on saanut senkin aiheen näyttämään puolensa.. Nimittäin sen, että miten vastenmieliseltä, omituiselta ja arvelluttavalta tuntuvan asian saa käännettyä kiihottavaksi, pakon edessä ja kokeilunhaluissa tilanteen viemänä antautuneeksi ja siitä kiihottuneeksi kokeiluksi joka herättää kiimaa aivoissa lähinnä sen erilaisuuden, perversion, pakottamisen ja epäröinnin suhteen. Ei niinkään kiihottuneisuutta ko. kategoriaa kohtaan. Seksi oli mielettömän hyvää. Fiilis oli hyvä, olin kontallani sohvalla ja sain kullia peppuun, kädet tunsin milloin klitoriksella, milloin tukassa, milloin nännissä kiinni.. Jossain vaiheessa hänen vetäytyessään kuulin kysymyksen, "Haluutko sen suuhun?" Vastasin häkeltyneenä että jos käsket. Minut ahdistettiin selkä sohvaa vasten, kulli huulieni edessä ja katse vaatien minun raottavan huulia. Sen tein, avasin suuni ja annoin kyrvän painua nieluuni.. Se ei maistunut pahalle.. öljylle oikeastaan.

Toinen samainen tapaus, samaisen ihmisen kanssa oli sellainen, jossa minut talutettiin tukasta kontaten wc-pöntön vierelle, rohkaistiin ottamaan suihkua suuhun, mutta sitä en tehnyt vaikka puheesta kiihotuinkin.. katsoin läheltä, sain kullin nieluuni ja putsattavaksi.

Tajusin, että se raja on hyvin hyvin epämääräinen. Jos kerran nautin tunteesta alistua tilanteeseen, jossa joudun ottamaan suuhun pepussani olleen elimen, asia on sinällään jo rajan yllättävämmällä puolella. En kuitenkaan koskaan ole avannut noita  asioita käsitteleviä linkkejä, en kiihottunut mielessäni enkä millään lailla tuntenut mitään mielenkiintoa ko. leikkeihin. Mutta eihän nuo kokemani asiat eroa käytännössä esim. vaaratekijöiltään juuri missään suhteessa enää mihinkään muuhunkaan. Silti se mieltymysraja on piirtynyt johonkin siihen väliin.. Se, mikä kokemissani tilanteissa kiihotti, oli nimenomaan se alistuneisuuden tunne, valinnanvaran puute ja halu totella.

Tänään olen katsonut aasialaista nettipornoa..? Niissä on aina jotain herkkää pikkutyttömäistä alentuneisuutta. Okei, miehet on ällöjä, pienet kevätkääryleet omaavia pervoja rillipäitä mutta ne usein haluaa kierolla tavalla sitä mitä itse joskus haluan katsoa...

Pitäisi mennä jo nukkumaan...
-M

S&M

Antautumisen vaikeus ja ihanuus

Kävin eilen Ladyni luona. Mieletöntä :)

Ensimmäisiä kertoja koin antautumisen tunnetta ihan aidosti. Hän sanoikin minun olevan aina kuin pelästynyt pupu, niin kauan kuin näköaistini on käytössä. Se kai tulee jostain siitä, että kun asetelma on uusi ja jännittävä ja koen jotenkin olevani "näyttelyesineenä", en pysty vapautumaan. Seksissä kyllä pystyn, silloin olen vain minä. Itseasiassa silloin kun nautin, aivot on täysin narikassa enkä tajua mistään muusta mitään. Silloin, kun minua halutaan naida verkkareissa tai juuri heränneenä tai töistä tullessani, minuna, se on aivan eri asia. Sitten kun koen että minusta on odotuksia, koitan täyttää niitä enkä tiedä kuinka onnistun, olen epävarma tilanteen kulusta ihan oikeasti ja kaikkea tuota, olen todellakin lukkiutunut ja peloissani ja en pysty aina heittäytymään tilanteen vietäväksi. Eilen pystyin!

Siksi heti alussa, kun vain seisoin peilin edessä, hänen kiertäen ympärilläni katsellen minua, sain blindfoldin silmilleni jotta keskittyisin vain ja ainoastaan tuntemaan. Kuulin köyttä, tunsin sitä ensin ranteideni ympärille vankasti kieritettynä, odotin, rauhoituin, jännityin, kiihotuin, jännityin, rauhoituin... Luottamusta lisäsi lempeät eleet, koin että hän piti minusta silti huolta. Tarjosi vettä, kokeili onko sormeni lämpimät ja kiertääkö siellä veri vai onko köysi liian tiukalla. Kaikki hän huomioi niin tarkkkaan. Pikkuhiljaa heräsi luottamus, että uskallan olla ja kokea ja nauttia aidosti sen mitä tulee vaikken tiedäkään mitä se on. Tunsin lisää köyttä kiristyvän ihan joka puolelle, lopulta olin niin paketissa kädet selän takana ja kaikki, aivan kaikki erogeeniset alueet sidottuna köyden ympäri niin, että tunsin vain mielettömän odotuksen niillä alueilla. Aivot sumeni, halu jäi. Sitten jäi avuttomuuden tunne, joka oli ihana! Se oli tällä kertaa ihana siitä syystä, että luotin ja antauduin täysin vietäväksi kokonaan. Halu ja kiima vain kasvoi ja kasvoi, siinä paketissa seisoessani, odottaessani, joka paikan kihelmöidessä ja huutaessa kosketusta. Toisaalta oli myös ihanaa olla vain niin, odottaa ja valua himoa :)

Siinä alkoi jo olla aivot narikassa. Hän kun totesi minun olevan aivan märkä ja kysyi, mitä pikkunarttuni haluaisi, vastasin ehkä väärin Sanoin haluavani orgasmin. Halusin niin paljon, vaan jotain.. Oikea vastaus olisi ollut "haluan olla käsissäsi". Se oli se mitä oikeasti siinä tunsin. Se sekoitus täydellistä avuttomuutta ja täyttä luottamusta ja kiihottavaa epävarmuutta ja mieletöntä halua, se oli täydellistä. Löysin eilen, mitä se oikeasti on. Ja kun tunsin toisen liikkeet ja lämmön, kosketuksia, vartaloa lähelläni, oikeasti halusin myös sitä ihan hirmuisesti. Häntä halusin, ja vaikka mielessäni virtasi vaikka mitä ajatuksia ja haluja ja odotuksia ja epäröintejä, yksi niistä oli halu vastata Hänelle kuten koiranpentu vastaa rapsutuksiin.. Osallistumalla, nuolemalla, kiehnäämällä...

Jossain vaiheessa käteni siirtyi ylös tangosta roikkumaan, vartalo venyi ja köydet muistuttivat paikastaan. Sitten alkoi niitä orgasmeja tulla.. Huh! En tiedä miten siinä sätkin, pakoilin välillä leluja niin että osa niistä hajosi, roikuin välillä koko painollani tangosta ja aivoissa vaan kipinöi. Huutoni kuulemma kuului varmaan naapuriinkin vaikka Hän mainitsi tehneensä köydestä suupallon juuri sitä varten. Niin, sitäkin ennen sain käskyn avata suun, pelästyin ja säpsähdin kun tunsin jonkin kylmän huulilla, se oli vettä :) Sitten tuli vasta se köysi. No, jossain vaiheessa lelujen irtisanouduttua ja itse roikuin täysin poikki ja väsyneenä ranteiden varassa, lauenneena vartalosta aivoihin saakka, Hän alkoi vapauttamaan köysiä, hieroi ja hoiti ranteisiini jääneitä painumia, joista muuten eilen vielä näytti että jäisi mustelmat mutta tänään niitä ei ole.. Hetken keräin itseäni, tai en niin hetkenkään vaan aika pitkään, joimme vielä kupilliset teetä ja kävimme monia arvokkaita ajatuksia läpi. Sitten lähdin hymyillen ja väsyneenä ulos kylmään.

Olisi mukava nähdä ne kuvat millaisena oikein siellä olin ja odotin... Monesti olen miettinyt, että sellaisia kuvia on oikeastaan aika turha katsoa ennenkuin sen on kokenut. Ne on aina jotenkin hämmentäviä ellei siihen osaa yhdistää oikeasti sitä tunnetta ja niitä tuntemuksia joita siinä tilassa kokee. Todellisuus ei todellakaan ole niin pelottavaa kuin miltä ne kuvat näyttää, vaan paljon paljon kiihottavampaa ja aivan eri maailmasta.

Kiitos! Kiitos kiitos kiitos.. :)

Pienen askeleen ottaneena,
-M