maanantai 7. maaliskuuta 2011

Halkean.. Silti, kiitos.

Tuln siis online klo 22 kun käskit.. Noin viittä vaille sain viestin laittaa tapin sisääni. Jo sen viestin lukeminen sai sellaisen väristyksen aikaan ettei tosikaan.. Puhumattakaan siitä kun hain sen laatikosta, öljysin sen ja sormeni, työnsin ensn sormean varoen sisään ja hetken liikuttelin, tunnustelin.. Ja sitten asetin silikonisen pään aukolle ja kävin hljaa painamaan sitä syvemmälle.. Aukko levisi hitaasti rentoutuen ja viimein kun sain sen pohjaan saakka, vaistomaisesti jännitin vatsalihakset selkään kiinni.. Tunsn sen.. Sitten vain odotin.

Kuten sanoinkin, olen ollut vonkaaja.. Siitä pyydän anteeksi, huomasin sen kun luin tekstejän ja muistelin joka ilta laittamiani viestejä.. "saisinko edes tapin laittaa sisääni..?" jne. Korvaan sitä tänään, uskon niin. Et usko miten edelleen verivyöhy velloo, kuohuu ja khelmöi ja tahattomasti liikkuu lantio kuin käärmeellä. Häpyhuulet niin turvonneina, klitoris paisuneena ja pelkät askeleetkin saavat voihkimaan.. Mutta kaikesta tästä huolimatta, pidän tästä, pidän siitä etten voi luottaa Sinuun..

Vaikeana..
-M

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti