Päivitys

Satuin näkemään viestisi, vaikken enää juuri tuota postilaatikkoa käytä.

Nyt olen loppuviikon vain työaikana netissä, enkä täällä kovin syvällisiä välttämättä ehdi kirjoittamaan. Toivottavasti ymmärrät sen. Olen kuitenkin ehtinyt tallentaa muutamia luonnoksia ajatuksista joita on herännyt, ja nyt kun pyydät päivitystä niin lisään ne tähän.

Olen ihmetellyt ivallisuutta, haukkumista, ihan selkeää ärsyttämistä jota en ymmärrä. Juuri tällä hetkellä en todella halua sitä, varsinkaan jos se on jotenkin tekemällä tehtyä ja saa vain ja ainoastaan kurjan, ärsyyntyneen ja huonon olon. Vai tulkitsenko sen vaan sotajalaksi ja kilpailuhalukkuudeksi, kun tarkoituksenasi voi olla selventää asemaani missä haluat että olen. En osaa näitä, ja kuten olet sanonutkin, minulla on lupa olla epävarma koska opettelen ja vähä vähältä tutustun lisää. Sitä minä olenkin: epävarma. Olen voittanut monia paniikinaiheisia tilanteita ja olen siitä ylpeä ja iloinen ja haluaisin myös että ne miellyttävät sinua.

Mutta luulen toisaalta että meissä on jotain samaa luonteessa, kuten magneetin kaksi samaa puolta ovat, ja se saa joskus aikaan sinulla ajatuksen että yritän pelata jotain peliä, ja minussa taas reaktion että haastat riitaa kun vain koitat tiputtaa ehkä minua maan pinnalle. Vai testaatko maltillisuuttani olla aukomatta päätäni takaisin ja niellä? Se on ihan uskomattoman vaikeaa kun tuntuu että hyökkäät aina kun olen väsyneimmilläni, ahdistunein, epävarmin ja masentunein. Lyö lyötyä? Saatat ehkä ajatella alistamista myös tuollaisena, että haluat tuottaa pahaa oloa, sitäkään en tiedä. Saatat kokea luonteeni uhkana ja siksi nälvit, sitäkään en tiedä. Saatan myös tulkita kaiken aivan väärin kärkkään kirjoitustavan ja lyhytsanaisuuden takia. Sitäkään en tiedä.

Olen vasta hiljattain omaksunut taidon pitää omat puoleni, jotka todella koen välttämättömiksi, en ole aina sitä osannut. 'Se on ollut hyvä ja terveellinen taito oppia ja jopa elintärkeä tilanteessani. En nouse usein vastaan, nielen ja annan olla. Nyt on vaan hiljattain ollut sellaisia elementtejä elämässä että ilman itsepuolustusta en tässä enää olisi, sen olen oppinut ihan huomaamattani ja sikäli myönnän olevani itsekäs, kuten minua luonnehdit. Olen alkanut tunnustella omia resurssejani ja kylmästi vetänyt rajan jos joku tuntuu liian paineistavalta, koska tiedän mitä siitä seuraa. En halua samaan kuntoon kuin joitakin aikoja sitten. Hoidan vain itseäni.. Ja luotan, että haluat samaa, mutta sinun on vaikea sisäistää toimintakykyni kun emme tunne ja jokapäiväistä ajatuksenjuoksuani et näe. Siksi olen sen oikeuden ottanut itselleni. Muuten romahdan, tiedän sen.

Tämä omien puolieni pitäminen on tullut vasta ihan vuosi-pari sitten, ja siitä olen tyytyväinen koska se on sen edellytys että pääsen töihin, hoidan itseni, laskut, perheen, toimin jokseenkin kuin normaali "mullon kaikki hyvin" -tyyppi. Mutta se vie voimia nyt kun on epävarmuus joka suunnalla. Siltikin, olen heittäytynyt tilanteeseen joka lisää epävarmuuttani edelleen...  Se oma resurssini, sitä et voi tietää vaikka luotankin siihen että tiedät mitä teet. Sen koen olevani omalla vastuullani ja toivon sydämestäni että uskot asian olevan todella niin että jos kerron ettei joku ei onnistu niin siihen on oikeasti hyvä syy olemassa.Masokismia,uteliaisuutta, tyhmyyttä, turhautuneisuutta tai mitä lie.

Mutta me emme ole vastakkain. Pidän olemisesta hallinnan alla, ja olen oppinut sinulta paljon uutta myös itsestäni. Joskus tuntuu vaan epävarmalta, epäröivältä ja siltä, pystynkö täyttämään kaikki kriteerisi, mitä minulta odotetaan ja saanko tästä itse yhtä paljon.. Mutta sitä ei auta kuin odottaa, sillä ennalta-arvattavuutta tässä ei ole, ei tule eikä pidäkään. Sitten tulee turhautumisia. Sitten tulee niitä että yritän toimia mahdollisimman hyvin ja en saa kuin ahdistavia kysymyksiä joihin en osaa vastata kun en ole asiaa niin ajatellut, tai ajatukseni vääristetään aivan toisenlaiseksi kuin ne oikeasti ovat,. tai en tiedä kuinka pitäisi suhtautua mihinkin, tai olen vaan turhautunut koska en ole saanut kosketusta sataan vuoteen.

Ja vielä se, että miksi ihmeessä ajattelet että kaipaisin jotain orgasmilupa-automaattia? Ilman muuta tekisin sen mieluiten itse juuri silloin kun haluan, en hyödy siitä mitään että pyydän luvan, saan sen ja laukean. Aivan hyvin voisin jättää pyyntövaiheen silloin pois. Se ei tuo minulle mitään, vaan se että siitä päättää joku muu.

Ja sitten vielä se, että joka kerta kun tapaamme, en tunne noin. Tunnen ujoutta, kiihottuneen epävarmaa hyvää oloa ja arvostusta sinua kohtaan, juuri niitä tuntemuksia mitä ajattelinkin näiden asioiden tuovan, en tajua miksi nuo asiat muuttuvat heti niin stressaavaksi jälkeen päin..
Suurimman osan näistä kirjoitin viime viikolla. Ei ajatukseni ole muuttuneet mutta olen joutunut nyt suuntaamaan keskittymiseni pois tämmöisistä pyörittelyistä, ei ole kovin hyvä tilanne menossa nimittäin. Joo, se on elämää. Tiedän. Mutta kun haluat tekstiä, niin tässä sitä nyt sitten on.

Tänään kaipaan unta.
-M