Orgasminnälkä

Olin tuossa hetki sitten kolme viikkoa ilman orgasmia.

Kolme viikkoa. Se on aika pitkä aika. Sitten kun laukesin tapaamisessa vihdoin, niin kyllä se vain melkoisen voimakkaana tulikin. Joskus kun on pitkään laukeamatta, se lähtee purkautumaan sieltä oikein syvältä asti, koko vartalo kramppaa ja kun ajattelee että normaalisti tässä vaiheessa tulee se huippulaukaisu, se jännittyy vielä vähän. Ja juuri kun luulee että jos vielä vähän jännittyy niin lähtee taju, ja se jännittyykin sitten kuitenkin vielä vähän lisää. Sitten ei enää ymmärräkään hetkeen mitään. Ei siinä, jos pitkä selibaatti merkitsee tuollaisia orgasmeja niin onhan ne sen arvoisia. Mutta siinä on eräs epäloogisuus.

Nimittäin jossain vaiheessa vartalo oppii rauhoittumaan vaatimasta sitä orgasmia, kun on tarpeeksi aikaa koskematta ja laukeamatta. Sitten kun ajan päästä vihdoin laukeaa, sen jälkeen ei olekaan enää niin helppoa. Ikäänkuin muistuttaa vartalolleen mikä se on mitä tarvitsee, millaista se on ja miksi on niin fyysisesti kuin psyykkisestikin tarpeellista sellaisia saada. Sen jälkeen vartalo muistuttaa siitä ihan itsekseen kyllä, yritit estää tai et. Voisiko sitä verrata nälän tunteeseen? Opetat ruumiillesi nauttimaan tietyin väliajoin energiaa johon se oppii. Sitten kun se viivästyy, ensin tulee nälkä samalla rytmillä kuin ennenkin. Sitten mitä enemmän se viivästyy, sitä vähemmän sitä rytmiä on enää olemassa ja näläntunnekin häviää. Saattaa tulla jopa huono olo eikä tee edes mieli syödä. Sitten kun syö kunnolla epäsäännöllisen ajan jälkeen, melko pian tulee terve nälkä uudelleen ja rytmi palautuu. Elimistö vaatii sitä lisää. Se aktivoituu.

Näinpä sitten on viime päivät olleet järjettömän vaikeita, ihan suoraa vittuilua vartaloltani. On aivan sama mitä yrittää ajatella tai tehdä, tai lähinnä olla tekemättä. Muistutus siitä miksi orgasmeja saadaan, käynnisti tahattoman oireilun jota ei saa kuriin. Ennenkuin sitten se akuutti vaihe on ylitetty ja vartalo unohtaa tarvitsevansa sitä tässä määrin kuin nyt.

En ole edes orgasmikeskeinen ihminen. Voin hyvillä mielin miellyttää ja antaa, saamatta itse sitä huippua. Monesti pidän jopa houkuttelevampana pitkittää ja pitkittää, hieman rauhoitellen lopettaakin hetkeksi, tehdä jotain muuta ja taas vähän nautiskella. Orgasmin saaminen joskus merkitsee nimittäin tuollaisen loppumista. Ei aina, mutta varsinkin yksin ollessa hyvin usein leikki loppuu kun laukeaa. Se on sitten siinä. Joskus vieläkin mielummin valitsee sen nautiskelun, kiiman kasvattamisen, nautiskelun siitä himon tunteesta aivoissa, herkistyneen lämmenneestä ihosta, kovettuneista nänneistä joiden sormien väliin nappaaminen saa veren kohisemaan, kokeilla sormin välillä kuuman valuvaa vakoa ja nauttia siitä miten jokainen kosketus iholla tai missä vaan, saa haukkomaan happea ja viemään kiihottuneisuutta eri tasoille. Leikkiä sillä. Tai jos ei ole yksin, nauttia siitä että sen tekee toinen tai se tilanne jossa on, voimatta vaikuttaa siihen itse. Ja vielä ehkä palkitsevampaa on nähdä se tyydytys jonka toinen itsestä saa, hyöty jonka voi antaa ja mielihyvä jonka voi tuottaa. Sikäli hyvin yksinkertainen luontoäidin asetelma, sillä myös monen miehen mielestä naisen orgasmi on palkitsevaa tuottaa joten tilannehan on sama molemmin puolin.

Joku on sanonut ettei naisen orgasmilla ole muuta merkitystä lisääntymisen kannalta kuin nautinto. Väärin. Sillä on varmasti merkityksenä se, että psykologisesti kun nainen saa orgasmin, haluaa hän niitä lisää. Siten haluaa antautua miehelle joka tätä voi antaa. Sitten kun laukeaa, supistelu ja värähtely saattaa edesvaikuttaa miehen laukeamiseen josta syystä lapsia sitten syntyy. Supistelu saattaa myös edesvaikuttaa uimareiden matkaa perille. No, se siitä biologiasta, mutta väitän kyllä että sillä on syy, miksi se on olemassa. Ihan kuten miehenkin orgasmilla.

Ajatus taas näköjään rönsyilee. Lähdin tänne kiroamaan sitä että nyt kun tuossa vajaa viikko sitten sain upean orgasmin, enääpä ei ole ollut lähellekään niin rauhallista olla kuin kolme edellistä viikkoa sitten lopulta olivat. Ihan jopa niin piinaavaa että omin lupineni olen peiton alla nautiskellut, kun siihen oikeasti pakotettiin. Se olo pakotti niin tekemään. Se olo, kun ylikiihottuu niin että sattuu. Polttaa, koskee eikä saa henkeä. Se olo kun voisi siltä sekunnilta valita puhelinnumeron, miettimättä seurauksia, ajattelematta sääntöjä, moraalia, ketään muuta kuin omaa tarvettaan. Jos voisi taikoa ihmisen sänkyynsä hetkeksi, tekisi sen saman tien. Sellaisena hetkenä, yöllä yksin peiton alla, kädet vapaana, kuinka moni onnistuu olla koskematta. Edes vähän. Edes sen verran että saa sen kosketuksen jota ilman tulee hulluksi, tunnustelee, kiemurtelee ja nauttii hetken. Kyllä sen sitten pystyy lopettamaan ja rauhoittamaan. Hyvin usein pystyy. Pystyinkin viimeksi. Nyt sitten siitä jonkin rangaistuksen saan pian, mutta oli se sitten mitä vaan niin tuota en vain pystynyt olla tekemättä. Kilttinä tyttönä tunnustinkin sen joka tuntui olevan lopulta ihan fiksu veto. Ihan hiljaksiin oleminen onnistuisi varmasti tasan siihen saakka kun hän tavatessamme katsoo silmiini ja kysyy olenko ollut kiltisti. Sen jälkeinen rangaistus valehtelusta kiinni jäämisestä on kaiketi jotain jota ei kannata ottaa ihan heti selvää.

Nälkä kasvaa syödessä. Koko höpötyksen olisi voinut tiivistää siihen.