Ajattelen, siis olen. Vähempikin oleminen joskus tosin riittäisi...

Otsikosta huolimatta tämä on positiivissävytteinen päivitys. Tiedän varsin hyvin että aivomyrksyt ja mylläkät ruokkivat usein itse itseään ja turhien maalaaminen tuntuu olevan tahaton reaktio josta pitäisi päästä eroon, tai ainakin saada sitä hieman kuriin. No, aina olen itsetutkiskelija ollut. Äidinkin mukaan halusin usein vetäytyä itsekseni, musiikin, ajatusten ja vain möllöttämisen pariin mielummin hetkeksi, sen sijaan että olisin heti valmis tai halukas tai edes kyvykäs perustelemaan itseäni, edes itselleni. Rajanvetoa tähänkin tarvitaan, myönnän. Liika pyörittely huonoon aikaan lyö vain lisää vettä myllyyn. Mutta "yön yli" -periaatteella aamulla näyttää kaikki uudelta, ja saatan usein itsekin ihmetellä miten ihmeessä en päässyt eteenpäin edellisenä päivänä, kun nyt tuntuu ettei juuri näe koko ongelmaa.

Täysi kuu viime yönä, heräsin neljä kertaa. Täyden kuun vaikutus on kuitenkin piristävä, ihmeen virkeänä nousin ylös enkä lainkaan kiukunnut yölläkään :) On hyvin nukkunut olo. Vaatimuksia asetan aina itselleni vähän liikaa, tai en ehkä liikaakaan mutta jos jokin niistä jää täyttämättä niin se on se joka kirvelee. Eilisen päivän saldo on kuitenkin kokonaisuudessaan hyvin tyydyttävä vaikka osa jäikin tekemättä. Se ei haittaa siksi, että on vapaa viikonloppu, priorisointi kunnossa ja omatunto kaikin puolin hyvä. Kävin eilen jopa äidin kanssa lounaalla läheisessä ihanassa kasvisravintolassa jossa pitäisi yrittää syödä ainakin kerran viikossa, olo on sen jälkeen todella elinvoimainen. Oli ituja ja siemeniä ja vihreää ja kaikenmaailman pampuloita joiden nimeä en edes tiedä, että osaan minä näitä asioita arvostaa minäkin ;)

Kaikki nuo, kyllä. Mutta suuri palanen tulee siitä, kun rauhoituin tapaamisestamme. En vielä siinä, enkä vielä mielellisesti sen jälkeenkään (vaikka järjettömän orgasmin sainkin), vaan nyt sulateltuani olen samaa mieltä kanssasi: teen tämän kaiken omassa päässäni. Miksi pitää olla hirveä paniikki siitä, mihin olen mennyt, mitä minulta vaaditaan, mitä tulee tapahtumaan ja onko se moraalisesti mielestäni oikein, olenko tarpeeksi hyvä ihminen joka suuntaan, nyt ja jatkossa? Ja jos toimin näin, tekeekö se minusta jotenkin tulevaisuudessa huonomman. Sen hetken olo on kuitenkin tärkein. Se on helppoa sanoa ja kirjoittaakin, mutta sen tiedostaminen ei aina onnistu silloin kun sen pitäisi. - "Pitäisi" - jälleen vaatimus itselle. Että näin :) 

Arvelin mikä ajatuksesi oli kun halusit mukaasi sovituskoppiin. Tai arvelin jotain suuntaa.. Ennalta-arvattava et mitenkään ole ja se juuri kiihottaakin! Vaikka se on se joka välillä jännittääkin, kun olevinaan haluan alistua ja olla vietävissä, mutta toisaalta luonteessani on niin paljon sellaista jotain, onko se hallinnanhalua, epävarmuutta vai mitä lie, että on vaikeaa heittäytyä tietämättä mihin itsensä laittaa. Mutta opettelen. Olen jo voittanut niitä hetkiä kanssasi useasti.

Kun nousin toisen auton kyytiin lähdettyäsi, oli aika vaikeaa olla neutraalin normaali, tappi sisälläni ja posket punottaen jutella niitä näitä.. Kyllä minä sitä tunnustelin, lihaksilla vähän supistelin. Kiihottuneisuus alkoi olla jo aika korkealla, senkin takia että tiesin saavani laueta pitkästä aikaa sinä iltana. Odotin ja odotin ja matka tuntui jotenkin hurjan pitkältä kotiin. Ovesta sisään päästyäni halusin käydä heti makaamaan sängylle, koskea, nauttia, miettiä kosketustasi niskallani tai haaroillani siinä vierellä autosi kyydissä, niitä väreitä joita se toi, koko kiihottavaa iltapäivää keskustassa.. Sisälläni jännitys, farkkujen kosketus häpyhuulillani ja pepussa tappi jonka pelkäsin näkyvän, ja jonka tunsin ihan joka askeleella.. Huh. Mutta oli käytävä vielä ulkona, harmikseni muistin. Mutta pidin tuon mielentilan päällä vielä ulkona käydessäni, kävelin aivan rauhallisesti ja mietin kaikkea tuota. En olisi edes halunnut ottaa sitä pois vielä. Kaiken tuon jälkeen, pitkän illan, jännittyneisyyden, pelokkuudenkin, himon, epävarmuuden, odotuksen ja pitkän tauon jälkeen laukeava orgasmi oli kyllä aivan mieletön.. Se vain kasvoi ja kasvoi ja juuri kun tuntui että taju lähtee, se kasvoi vielä vähän.. Kirjoitin jossain tekstissäni että nainen kiihottuu aivoista, laukeaminen tapahtuu siellä myös mutta kaiken tuon jälkeen tuntui että itse aivotkin olisivat lauenneet kaikesta siitä ahdistuksesta. Kiitos.

ps. Laitoit sitten minut kävelemään Helsingin keskustassa ilman alushousuja -20c pakkasessa juuri parannuttuani pissatulehduksesta.. :) Enpä tosin siinä mielentilassa sitä ajatellut. Kiimapäissään on ajattelu välillä vähän valikoivaa.

Ihanaa viikonloppua!

-M