keskiviikko 2. helmikuuta 2011

Olen koira..

Koira kunnioittaa, alistuu, palvelee, nauttii kun tietää työtehtävänsä miellyttävän omistajaansa ja saa siitä kiitoksen.. Sellaista olen tänään miettinyt. Olen kiinalaiselta horoskoopiltani koira. Tästä keskustelimme eilen.
Koira on uskollinen, rehellinen ja epäitsekäs kumppani. Hän haluaa toisille aina vain hyvää ja on oikeuden ja totuuden etsijä ja puolustaja. Hänen itsetuntonsa ei ole paras mahdollinen ja hän on vähättelyn mestari. Mutta jos hän havaitsee jonkin epäkohdan, hän nousee ylös murheesta taistelemaan. Koiraa ei saa kohdella huonosti, hän ei koskaan unohda.  Työelämässä hän on touhukas, riippumaton ja velvollisuudentuntoinen. Raha ei ole koiralle tärkeä, mutta sitä näyttää hänelle kertyvän. Koira rakastaa koko sukuaan.
Tänään on ollut ennen kaikkea ristiriitaisesti kiihottuneet mutta pelokkaat ajatukset siitä, olenko oikeasti niin valmis tiedottomuuteen? Annan itsestäni paljon. Kaiken.. Henkilötiedot työpaikasta lähtien, syvimmät ajatukseni omista heikkouksistani, vallan pitää epätietoisuudessa todella suuristakin asioista ja mielen oikuista. Olenko tyhmä kun niin teen, tietäen että riski on suuri, ja tietäen että hän ei anna välttämättä mitään. Minun ei kuulu tietää, ellei hän sitten tarpeelliseksi tai haluamakseen niin katso. Samaisesta aiheesta kerran keskustellessamme, epäröin, mikä hänessä voi olla se, joka sen pienen luottamuksen herättää? Joka saa minut aina ottamaan huomaamattani sen yhden antautumisen askeleen eteenpäin? - Se on kiimaa. Niin hän sanoi.

Se on ehkä uteliaisuuttakin. Olkoon se mitä tahansa, niin laiva on nyt lähtenyt. En aina tiedä sitäkään, onko epävarmuus ja epäröinti sitä että pelkään mihin sitoudun, sitä etten vaan tiedä tulevasta eikä minun kuulukaan ja se on outoa, vai olenko punnitsemassa mitä haluan.. Ehkä kaikkea tuota.

Olen siis koira. Haluaisin tietää, millaista naista palvelen ja miksi. Nyt en tiedä sitä. Tai ehkä olen niin koira, että tapitan odottaen palkintoa.. Ehkä se onkin valttisi pitää minut hallintasi alla.. Katsella kun odotan saavani kannustuksen, kehuja. Jotain jonka vuoksi omistautua ja palvella. Että olen hyödyksi, niinkuin toivot. Että tiedän miksi haluan Sinua palvella. Haluan olla lemmikki.

Vai oletko niin korkealla, että palkintoni on se että saan palvella Sinua? Onko se mieltyneisyytesi osoitus että pidät yhteyttä? En osaa näitä, en tiedä.. Vai olenko tyhmä ja ajattelematon kun antaudun liikaa? Vai onko se ehkä tämän kaiken suola? Se epätietoisuus..

Satuin tänään kuulemaan radiosta lyriikan, joka toi sinut mieleeni..
"Kaduilla taistellaan
kuollaan rakastellaan
Sä nouset sinne mistä ainoastaan katsellaan"

Vai onko tämä kaikki vaan kiimaa? Sitä että pää sekoaa halusta, koskemattomuudesta, epätietoisuudesta ja malttamattomuudesta.. Nimim. Viisi päivää täynnä odottaen lupaasi...

(Joo tiedän, sinä- ja hän-muotoja ja epäloogisuuksia sekaisin, mutta se on suoraa ajatuksen virtaa niin antaa tekstin tulla niinkuin silloin tulee...)

-M

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti