Kuulen äänen usein korvissani. Kun ei näe, uskalla katsoa tai pysty liikkua, kuulee vain sen äänen. Tuntee sen. Tuntee sen miltä ne vartalossa särähtävät sanat tuntuivat, miten ne aina vähän pelästyttävät, kiihottavat, lamaannuttavat...
Pysy siinä.
Perse pystyyn.
Se perse pysyy pystyssä.
Riisu mekkosi.
Miten sanotaan?
Kuka antoi luvan liikkua?
Mennään polvilleen.
Kyllä sä sen kestät.
Katso silmiin.
Huh... Miten kiihottavaa voi ääni olla. Ja sanat. Rauhallisen alistava, itsetietoinen, vaativa, silti lempeä ja silti ne jännittää. Vain ääni ja sanat.
Olen ottanut pienen askeleen tuntemattomaan. Blogi kertoo mietteitäni ja tuntemuksiani tutustuessani seksuaalisuuteeni, sen ulottuvuuksiin, omiin rajoihini ja haluihini.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti