Olen maailman huonoin nukkuja. Herään usein 4-5 kertaa yössä, nyt olen ollut kaksi tuntia hereillä eikä mitään toivoa. Tulin sitten tänne. Keinoja olisi. Kemiallinen uni ei kuitenkaan pidemmän päälle ole hyväksi, ja tähän aikaan ei voi pilleriä enää ottaa kun vaikutus kestää pitkälle aamuun. Jäljellä olisi yksi keino. Keino jonka normaalisti tekisin.
Nyt sen ajatteleminen vain lisää vettä myllyyn, tieto siitä että se on luvatonta. Mietin, jos menisin suihkuun. Saisin tuolla verukkeella edes koskea pakollisena itseeni, ihan vähän. Mietin, jos tekisin sen luvatta. Jäisinkö kiinni? Jäisin varmasti sillä etten pystyisi olla tunnustamatta. Enkä uskalla katsoa seurausta jota siitä voisi tulla. Sekin kiihottaa. Voimattomuus, avuttomuus. Turhautuneisuus. Piina.
Toisekseen tiedän, että huijaisin enemmän vain itseäni. Mikä ihmeen masokismiefekti on piinata itseään näin? Kaikki kädet vapaana, kaikki silmät näkemättä, kaikki korvat kuulematta. Kukaan ei saisi tietää. Silti en uskalla. En voi. Ja se kiihottaa entisestään.
Herran pelko näemmä elää ja voi hyvin.
Olen ottanut pienen askeleen tuntemattomaan. Blogi kertoo mietteitäni ja tuntemuksiani tutustuessani seksuaalisuuteeni, sen ulottuvuuksiin, omiin rajoihini ja haluihini.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti