Nyt on pakko avautua. Ihan sama kuka lukee ja mitä siitä miettii. Mielestäni minut huijattiin piiskattavaksi. Ehkä epäoikeudenmukaisuuden tunne on vielä sitä kouluttamattomuutta. En saanut aikarajaa. Toisaalta pelkkä epäonnistuminen vaikka olisi mikä syy, voi olla muka tekosyy. Aina löytyy syy. Tiesin kyllä että se tulee vastaan joskus. Pakko se on kohdata joskus.. Mielestäni asenteeni on nöyrä, en taida välttyä piiskalta siltikään. Pitää opetella pitämään siitä.. Opinkohan? Sattuu jo valmiiksi. Ihan oikeasti tunnen sen nyt jo. Ei se voi viime kerrasta enää tuntua nimittäin.. Miksi helvetissä lähden vapaaehtoisesti pahoinpideltäväksi. Täytyy olla idiootti. Antamani lukumäärä jonka mielestäni ansaitsisin oli säälittävän vähän. Laskukaava menee kuulemma niin, että jos se on mielestänsä liian vähän, se kerrotaan viidellä. Tyytyi kuitenkin siihen. Suhteutin sitä virheeseeni, aikarajaan, avun pyyntöön, kokemattomuuteeni, kivunsietokykyni tietämättömyyteen. Varmasti tiesi ja luki että tarkoitukseni oli toimia oikein, tehdä tyytyväiseksi ja tehdä se heti. Aikomuksenikin oli, saman tien vaikken aikaa saanutkaan, tarvitsin lisätietoja. En saanut niitä. Tuli yö. Mikä raja se yö on. Se raja on se että sillä hetkellä kun haluaa nähdä tuloksen ja sitä ei ole siellä juuri silloin, se on virhe. Luki kysymykseni varmasti, siksi ajattelen että tämä oli ansa. Toisaalta mielivaltaa. Koulutusta varmaan. Toisaalta pelkkä hyvä tahto ei riitä, ei ole selityksiä. Osaan sen, tiedän senkin. Miksen sitten toiminut niin. Mihin olen oikein pääni pistänyt. Nyt sitten voisin tehdä tehtävät kun pääsen kotiin, ei tarvitse jäädä kiinni niistä töissä. Väkinäinen vastaus "kiitos", vaikka teki mieleni lähettää "mulkku".
Ne helvetin tehtävät jatkossa vaikka taiotaan valmiiksi ja samalla sekunnilla jos ei muuta. Oltava sillä hetkellä kun päättää haluta sen nähdä. Oli aikaa annettu tai ei. Noidaksiko tässä pitää alkaa. Niin, pitää. Silti löytyy se syy. Ollaan hiljaa ja otetaan vastaan. Kai se sitten jossain vaiheessa tuottaa jonkin opintosuoritteen saatana.
Ensimmäinen "koulupäivä" oli mieletön, järjetön, mahtava. Muutenkin on ollut erittäin mielenkiintoista ja mukaansatempaavaa. Sitä ei nyt vaan pysty kuvailemaan tässä mielentilassa. Joskus toiste sitten. Ei muuta kuin pää alas, silmät kiinni ja eteenpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti