keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Psyykkeen ilkikuriset temput

Se on kivaa. Se on ihan kamalaa! Levoton, sydän hakkaa niin että kuuluu naapuriin. Hymyilyttää. Mihinkään ei pysty keskittymään. Ei pysty syömään. Pelottaa. Haluais sukeltaa peiton alle piiloon. Miettiä että hullu olen, lopeta tollaset ja ala käyttäytymään niinkun normaalit ihmiset! Sitten kuitenkin tietää että se tarve tulee taas nurkan takaa vastaan. Sitten kun se tulee nurkan takaa vastaan, haluaa kurkata sinne mutta livahtaa takaisin.  Kurkkaaminen ei riitä, sinne pitää mennä. Koska haluaa mennä. Saatana sentään. Miks mun pikkuhousutkin on märät? Tiedät varsin hyvin ettei kurkkaaminen riitä. Lopeta. Rauhoitu.

Jännittää, pelottaa, kiihottaa, haluttaa, hirvittää. Ihanaa, kamalaa, sairasta. Hullujen hommaa. Nolottaa, hävettää, kiinnostaa, kauhistuttaa. Tykkäät siitä. Miksi ihmeessä tykkään siitä?
Syvä, syvä huokaus. Eikä auttanut. Hymyile sitten kuin idiootti.

-"mitä sä hymyilet?"
-"en mitään..."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti