Tänään vaistosin jälleen niin paljon kiukkua taas minua kohtaan vaikka tarkoitus oli kysyä saatko / luuletko saavasi / aiotko edes harkita hankkivasi jotain toista siihen, jos et, olisin järjestänyt lähdön vasta torstaiaamuksi, koska olimmehan sopineet tuosta jo aiemmin. Muttet keskustellut kanssani joten ajattelin yrittää myöhemmin uudelleen.
En ymmärrä miksi nykyään olet minua kohtaan niin hirveän tyly. En ota selvää ollenkaan.. Ensin täsmennät koko ajan kuinka olen vapaa tekemään mitä haluan, kuitenkin närkästyt esimerkiksi jos olen laittanut yhteystiedon blogiin josko joku muukin mahdollisesti haluaa vaihtaa ajatuksia. Myöskään syyni ei ole se että sain tuon kanavan ajatuksiisi. Myöskään en ole millään tavoin pettynyt, harmistunut tai närkästynyt vaikka tajusin siitä olevani ihan joku muu projekti kuin mitä alussa luulin. En ole edes pyytänyt kommentoimaan tuota asiaa millään tavoin, vaikka joku saattaisi vastaavasta loukkaantuakin. Tavallaan kaikki yhteydenpito, ohjaus ja koko kuvio tulikin ihan muualta, puhuit toisen suulla, teit toisen käsillä asioita, kirjoitit toisen sormilla kaikki viestit, kaikkia naruja veteli ihan joku muu ihminen ja silloin tavallaan mikään ei ollut niinkuin luulin. Saatat tehdä niin edelleen, en tiedä. Syy miksi en ole harmistunut, on se että olen hypännyt käytettäväksi, ja sitähän tuo on olllut. Mikään ei varsinaisesti ole eri tavoin.
Tuon kesäkuun lopun jälkeen ei kuitenkaan käsittääkseni ole mikään sopimamme asia muuttunut, käytöksesi on kuitenkin. Vaikka sovimme voivamme olla edelleen yhteydessä ilman muuta sitoumusta, olemme tavanneet muutamaankin otteeseen sen jälkeen ja ne on olleet ainakin minusta uskomattoman hienoja kertoja. Nyt kuitenkin vaikkei tilanteemme ole muuttunut, käytöksesi selkeästi on enkä tiedä miksi, mitä tein väärin vai loppuiko kiinnostus sieltä suunnalta vai onko ohje annettu että nyt pitää unohtaa kokonaisuudessaan tämä tapaus koska pääsin jyvälle. Joka tapauksessa tulkitsen sen siten, että mission aborted. En ole tyhmä.
En ole käsittääkseni tehnyt mitään minkä vuoksi ansaitsen vihamielisyyttä ja kiukuttelua, olisin halunnut ihan vaan tarkistaa tuon asian kuinka sovitaan, ihan kuin halusin vain kertoa viimeksi sen saamani tiedon, rehellisyyden nimissä. Aina saan hyökkäykset. En haluaisi enää niitä kun en ymmärrä mistä ne tulee ja miksi. Liehutat positiivisuutta, sydämiä ja rakkautta, empatiaa, hyvää mieltä ja oloa kaikessa muussa paitsi kommunikoinnissa kanssani. Miksi? Miksi minä olen se jolle pitää olla jääkuningatar, en ymmärrä.
Luulen, että se on turhautumista. Pitäisi pystyä enempään, ja kun en ole pystynyt, otat sen merkkinä omasta onnistumattomuudesta. Luulen, että odotat nyt jo kyllästyneenä joko häviäväni kokonaan tai taipuvani kokonaan, se välimuoto ei taidakaan enää pitää paikkaansa. En pysty samaan syvyyteen jossa itse olet, en ainakaan nyt. Sekö turhauttaa? Ajattelin tavallaan, että olisi mahdollista luoda oma asetelma, omat kemiat ja omanlainen kanssakäyminen ja suhde, kuten aikoinaan sanoitkin - riippuu ihmisestä ja persoonasta mitä se itsessä herättää ja sen myötä tietää minkälaisista asioista kyseisen kanssa pitää tai millaisia asioita haluaa tehdä. Niin luulin sen olevan, muttei se ole niin. En voi kopioitua samanlaiseksi orjaksi samanlaiseen asetelmaan, koska olen eri ihminen. Samaa ajattelen sinusta - et voi kopioitua "esikuvaksesi", sillä olet eri ihminen. Tai sitten taidan ärsyttää sinua ihan järjettömän paljon vaan jostain muusta syystä. Tai sitten puhut toisen suulla. En minä tiedä.
Oli kuinka oli, tämä paikka saa olla ajatusteni virtauspaikka joka on osoittautunut melko vapauttavaksi.
En ymmärrä miksi nykyään olet minua kohtaan niin hirveän tyly. En ota selvää ollenkaan.. Ensin täsmennät koko ajan kuinka olen vapaa tekemään mitä haluan, kuitenkin närkästyt esimerkiksi jos olen laittanut yhteystiedon blogiin josko joku muukin mahdollisesti haluaa vaihtaa ajatuksia. Myöskään syyni ei ole se että sain tuon kanavan ajatuksiisi. Myöskään en ole millään tavoin pettynyt, harmistunut tai närkästynyt vaikka tajusin siitä olevani ihan joku muu projekti kuin mitä alussa luulin. En ole edes pyytänyt kommentoimaan tuota asiaa millään tavoin, vaikka joku saattaisi vastaavasta loukkaantuakin. Tavallaan kaikki yhteydenpito, ohjaus ja koko kuvio tulikin ihan muualta, puhuit toisen suulla, teit toisen käsillä asioita, kirjoitit toisen sormilla kaikki viestit, kaikkia naruja veteli ihan joku muu ihminen ja silloin tavallaan mikään ei ollut niinkuin luulin. Saatat tehdä niin edelleen, en tiedä. Syy miksi en ole harmistunut, on se että olen hypännyt käytettäväksi, ja sitähän tuo on olllut. Mikään ei varsinaisesti ole eri tavoin.
Tuon kesäkuun lopun jälkeen ei kuitenkaan käsittääkseni ole mikään sopimamme asia muuttunut, käytöksesi on kuitenkin. Vaikka sovimme voivamme olla edelleen yhteydessä ilman muuta sitoumusta, olemme tavanneet muutamaankin otteeseen sen jälkeen ja ne on olleet ainakin minusta uskomattoman hienoja kertoja. Nyt kuitenkin vaikkei tilanteemme ole muuttunut, käytöksesi selkeästi on enkä tiedä miksi, mitä tein väärin vai loppuiko kiinnostus sieltä suunnalta vai onko ohje annettu että nyt pitää unohtaa kokonaisuudessaan tämä tapaus koska pääsin jyvälle. Joka tapauksessa tulkitsen sen siten, että mission aborted. En ole tyhmä.
En ole käsittääkseni tehnyt mitään minkä vuoksi ansaitsen vihamielisyyttä ja kiukuttelua, olisin halunnut ihan vaan tarkistaa tuon asian kuinka sovitaan, ihan kuin halusin vain kertoa viimeksi sen saamani tiedon, rehellisyyden nimissä. Aina saan hyökkäykset. En haluaisi enää niitä kun en ymmärrä mistä ne tulee ja miksi. Liehutat positiivisuutta, sydämiä ja rakkautta, empatiaa, hyvää mieltä ja oloa kaikessa muussa paitsi kommunikoinnissa kanssani. Miksi? Miksi minä olen se jolle pitää olla jääkuningatar, en ymmärrä.
Luulen, että se on turhautumista. Pitäisi pystyä enempään, ja kun en ole pystynyt, otat sen merkkinä omasta onnistumattomuudesta. Luulen, että odotat nyt jo kyllästyneenä joko häviäväni kokonaan tai taipuvani kokonaan, se välimuoto ei taidakaan enää pitää paikkaansa. En pysty samaan syvyyteen jossa itse olet, en ainakaan nyt. Sekö turhauttaa? Ajattelin tavallaan, että olisi mahdollista luoda oma asetelma, omat kemiat ja omanlainen kanssakäyminen ja suhde, kuten aikoinaan sanoitkin - riippuu ihmisestä ja persoonasta mitä se itsessä herättää ja sen myötä tietää minkälaisista asioista kyseisen kanssa pitää tai millaisia asioita haluaa tehdä. Niin luulin sen olevan, muttei se ole niin. En voi kopioitua samanlaiseksi orjaksi samanlaiseen asetelmaan, koska olen eri ihminen. Samaa ajattelen sinusta - et voi kopioitua "esikuvaksesi", sillä olet eri ihminen. Tai sitten taidan ärsyttää sinua ihan järjettömän paljon vaan jostain muusta syystä. Tai sitten puhut toisen suulla. En minä tiedä.
Oli kuinka oli, tämä paikka saa olla ajatusteni virtauspaikka joka on osoittautunut melko vapauttavaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti