Ensin ajattelin että se tulee vaan ihan luonnostaan, ja sitä vaan joko on tai ei ole jompaakumpaa tai kumpaakin. Sitten mietin että kyllä, sitä voi opetella. Sekä dominointi- että alistumistaitoa. Lueskelin muutamia tekstejä, jotka kuvaavat ajatuksia alistuessa sekä dominoidessa. Pystyn samaistumaan molempiin hahmoihin. Eräässä omassakin tekstissäni kerran pohdin, onko minussa sitä toistakin puolta, dominoivaa ja johtavaa..
Tietty dominointihalu varmasti itseltäkin löytyy jostain. Tuota tekstiäni mietin jälleen, taannoin kun olin tehnyt miehelle uudelleen juttuja.. Näimme jälleen pitkästä aikaa, ohjelmassa oli seksiä ja paljon. Makoilimme, katselimme pornoa dvd:ltä ja otin hieman varovaista kontaktia kielellä. Hän oli edellisenä iltana nähnyt köyttä laukussani, ja ei nyt päässyt ajatuksesta irti että se on siellä. Emme varsinaisesti suudelleet, vaan koskettelin huulilla ja kielellä varovasti huuliaan hänen vastatessa, hengityksestä kuulin että alkaa olla pakottava tarve tehdä jokin siirto. Itseänikin pakotti.
Käskin hänen nousta sängyltä ylös seisomaan, ja kääntyä ympäri. Selin minuun. Laitoin huivin hänen silmillensä, oikein tiukalle. Sellainen pitkä naisten kangashuivi joka ei ole liukas, sen sai kaksin kerroin pään ympäri ja kitka piti solmun tiukalla koko ajan. Sitten hain sen köyden, pyöritin sitä kyynärtaipeista käsivarsiin edeten selän taakse yhteen, ja ranteiden ympärille. Hän sanoi, että nyt tiedätkö tämmöinen vaatii jo aika paljon luottamusta toiseen.. Painoin suudelman niskaan ja kuiskasin korvaan, että kerran kysyin luotatko minuun. Kysyin kerran sitä siksi, että halusin tiedustella, kuinka rohkeasti hän lähtisi seikkailuun minun mukanani, tiedottomana tulevasta ja luottaen minuun. Esimerkiksi käskisin suihkuun, pukeutumaan ja lähdemme hotelliin tms. Luottaisiko hän? Hän epäröi, haluaa olla kunnossa, puhdas, tuntea olonsa hyväksi jne. Eli ei luottanut siihen että huolehtisin noista kaikesta, mutta kiihottui ja varmasti tulisi varovasti mukaani.
Ohjasin hänet sängylle makaamaan, asettelin selän alle peitot ja tyynyt jotta saisi olla puoli-istuvassa asennossa. Laitoin vielä jalat remmeillä kiinni sängyntolppiin, olin ne aiemmin salaa virittänyt lähettyville. Juttelin, kuiskailin, hyväilin, nuolin, leikin, annoin odottaa.. ja jälleen jatkoin. Kiipesin hänen kasvojen ylle. Itse en siitä asennosta saa välttämättä niin paljoa kun monesta muusta suuseksiasetelmasta, mutta tiedän hänen kiihottuvan ja rakastavan kun laukean hänen suuhun. Sidottuna, liikkumattomana, kiimassa.. pillun kosteus huulien päällä, hän nuoli kuin koiranpentu. Annoin orgasmin vyöryä, hänen maistaa sen ja kun olin rauhottanut itseni siitä, siirryin ratsastamaan räjähtämispisteessä olevan kyrvän päälle. Hetken päästä nousin jälleen pois, imin, leikin.. Sitten huomasin että solmut taisi oikeasti sattua. En kysynyt mitään vaan autoin nouseman istumaan ja irroitin kädet vapaaksi..
Irroitin myös jalat vapaaksi, käskin pitää liinan silmillä ja näyttää miten mun kulta osaa nussia. Ohjasin hänet päälleni, hän sai tyydyttää halunsa minuun, omaan tahtiin, silmät sidottuna, kuulostellen vain sitä järjetöntä kiimaa joka huutaa saada purkautua. Kehuin, kerroin että just noin, hyvä, nai sillä, se on sitä varten.. Sä oot sitä varten. Hän rakasti olla häkeltynyt, epävarma ja odottaa. Sitä olin siinä itsekin, epävarma. En ihan tiennyt aina mitä olisin tehnyt, en ollut varmaotteinen, vaikka esitin. Sitten jossain vaiheessa lopetin miettimisen ja nautin vaan siitä toisesta ja kuvittelin fiiliksiä joita se saa kosketuksista ja sanoista ja siitä tilanteesta jossa oli, jollaisessa voisin itse olla. Kiihotuin reaktioista, mietin jos kokisin noita tunteita itse.. Kiihotuin lisää. Hän purkautui voimakkaasti sisääni ja lysähti päälleni huohottamaan.
Tietty dominointihalu varmasti itseltäkin löytyy jostain. Tuota tekstiäni mietin jälleen, taannoin kun olin tehnyt miehelle uudelleen juttuja.. Näimme jälleen pitkästä aikaa, ohjelmassa oli seksiä ja paljon. Makoilimme, katselimme pornoa dvd:ltä ja otin hieman varovaista kontaktia kielellä. Hän oli edellisenä iltana nähnyt köyttä laukussani, ja ei nyt päässyt ajatuksesta irti että se on siellä. Emme varsinaisesti suudelleet, vaan koskettelin huulilla ja kielellä varovasti huuliaan hänen vastatessa, hengityksestä kuulin että alkaa olla pakottava tarve tehdä jokin siirto. Itseänikin pakotti.
Käskin hänen nousta sängyltä ylös seisomaan, ja kääntyä ympäri. Selin minuun. Laitoin huivin hänen silmillensä, oikein tiukalle. Sellainen pitkä naisten kangashuivi joka ei ole liukas, sen sai kaksin kerroin pään ympäri ja kitka piti solmun tiukalla koko ajan. Sitten hain sen köyden, pyöritin sitä kyynärtaipeista käsivarsiin edeten selän taakse yhteen, ja ranteiden ympärille. Hän sanoi, että nyt tiedätkö tämmöinen vaatii jo aika paljon luottamusta toiseen.. Painoin suudelman niskaan ja kuiskasin korvaan, että kerran kysyin luotatko minuun. Kysyin kerran sitä siksi, että halusin tiedustella, kuinka rohkeasti hän lähtisi seikkailuun minun mukanani, tiedottomana tulevasta ja luottaen minuun. Esimerkiksi käskisin suihkuun, pukeutumaan ja lähdemme hotelliin tms. Luottaisiko hän? Hän epäröi, haluaa olla kunnossa, puhdas, tuntea olonsa hyväksi jne. Eli ei luottanut siihen että huolehtisin noista kaikesta, mutta kiihottui ja varmasti tulisi varovasti mukaani.
Ohjasin hänet sängylle makaamaan, asettelin selän alle peitot ja tyynyt jotta saisi olla puoli-istuvassa asennossa. Laitoin vielä jalat remmeillä kiinni sängyntolppiin, olin ne aiemmin salaa virittänyt lähettyville. Juttelin, kuiskailin, hyväilin, nuolin, leikin, annoin odottaa.. ja jälleen jatkoin. Kiipesin hänen kasvojen ylle. Itse en siitä asennosta saa välttämättä niin paljoa kun monesta muusta suuseksiasetelmasta, mutta tiedän hänen kiihottuvan ja rakastavan kun laukean hänen suuhun. Sidottuna, liikkumattomana, kiimassa.. pillun kosteus huulien päällä, hän nuoli kuin koiranpentu. Annoin orgasmin vyöryä, hänen maistaa sen ja kun olin rauhottanut itseni siitä, siirryin ratsastamaan räjähtämispisteessä olevan kyrvän päälle. Hetken päästä nousin jälleen pois, imin, leikin.. Sitten huomasin että solmut taisi oikeasti sattua. En kysynyt mitään vaan autoin nouseman istumaan ja irroitin kädet vapaaksi..
Irroitin myös jalat vapaaksi, käskin pitää liinan silmillä ja näyttää miten mun kulta osaa nussia. Ohjasin hänet päälleni, hän sai tyydyttää halunsa minuun, omaan tahtiin, silmät sidottuna, kuulostellen vain sitä järjetöntä kiimaa joka huutaa saada purkautua. Kehuin, kerroin että just noin, hyvä, nai sillä, se on sitä varten.. Sä oot sitä varten. Hän rakasti olla häkeltynyt, epävarma ja odottaa. Sitä olin siinä itsekin, epävarma. En ihan tiennyt aina mitä olisin tehnyt, en ollut varmaotteinen, vaikka esitin. Sitten jossain vaiheessa lopetin miettimisen ja nautin vaan siitä toisesta ja kuvittelin fiiliksiä joita se saa kosketuksista ja sanoista ja siitä tilanteesta jossa oli, jollaisessa voisin itse olla. Kiihotuin reaktioista, mietin jos kokisin noita tunteita itse.. Kiihotuin lisää. Hän purkautui voimakkaasti sisääni ja lysähti päälleni huohottamaan.
Lopulta olin tyytyväinen aikaansaamaani tunnetliaan hänessä. Kiihotuin siitä, itseni kautta? Ajattelin ensin että kiihotun siitä syystä, että kuvittelen ne tunteet itsessäni joita hän koki. En osannut kiihottua vallasta, koska en kokenut omaavani sitä epävarmuuden alta Nyttemmin olen miettinyt, että senkin voi oppia. Nimittäin.. en ole koskaan omistanut koiraa. Valitsin ensimmäiseksi melko vaativarotuisen uroksen, kokoluokaltaan sellainen etten fyysisesti ikinä pärjäisi. Hain siis paljon tietoa, halusin toimia oikein. Pentuna se olikin helpompaa, kannustaa ja ohjata oikeaan. Kun sen oma vallanhakuikä alkoi tehdä tuloaan siinä missä koko ja voimakin, mietin kuinka en kokenut tarpeeksi ylemmän roolihahmon tunnetta sitä kohtaan, vaan lähinnä epäitseluottamusta, hoivaviettiä, joskus tunsin muistuttavani sellaista ärsyttävää äitiä joka kaakattaa penskoilleen kovaan ääneen kaupassa turhautuneen vihaisena omaan onnistumattomuuteensa. Turhautuneisuutta. Opiskelin paljon. Opin, että minun tulee tietää olevani laumanjohtaja, ei pelkästään näytellä sitä. Pelkäsin että luonteeni haastaa minut siinä, empaattisuus ja inhimillistäminen, oma arkuus ensikertalaisena, itseeni luottamattomuus. Nyt se on opeteltu ja toimin niin huomaamattani, tyynesti, joka päivä, joka asiassa koirani suhteen, se valta-asetelma on nyt sisäistetty. Väkisin. Oppimalla.
Miksei sitä siis voisi puolin ja toisin oppia tässäkin? Monelta osin asetelmaa voisi verrata hyvin samanlaiseksi. Mietin miksi palkkaan, jätän palkkaamatta tai rankaisen. Se on muotoutunut luonnolliseksi tavaksi toimia - koen olevani ylempänä, päätän itse kuinka haluan koirani toimivan. Jos pyydän jotain, oletan että se tehdään alusta loppuun ja oikein. Siitä saa palkinnon. Se ei välttämättä ole namia, kehuja tai lässynläätä, se voi olla palkinto päästä jostain tilanteesta pois. On lukittuna makuuhuoneeseen - oletan että se menee sinne käskystä, on hiljaa ja pysyy siellä ja palkintona se pääsee sieltä pois meitä tapamaan. Se tyytyy siihen ja kokee sen palkintona koska on alistunut. Jos annettu käsky tehdään hangoitellen tai sinne päin, se korjataan. Joskus se yrittää oma-aloitteisesti miellyttää niin täysillä, että tekisi mieli palkita jo vain siitä, vaikken ole pyytänyt mitään. Olettanut vain haluttua käytöstä ja saanut sitä. Kehun kyllä, jotta tietää toimivansa oikein. En palkitse muulla tavalla, koska oletan sen olevan ikäänkuin itsestäänselvyys sillekin että niin koiran kuuluu toimia. Kehukin on suuri palkinto. Huomiotta jättäminen on jo sinällään rangaistus. Se masentuu, alistuu ja käy lopulta jälleen toimimaan haluamallani tavalla jolloin se sitä huomiotaan ainoastaan saa.
Silti se omistautuu minuun, seuraa ja vahtii missä kuljen, on riippuvainen, nöyrä, turvautuu ja kunnioittaa. Se on sille luonnollinen asema. Se ei vaadi mitään, vaan luottaa että päätän oikein. Se ei pidä kynsien leikkuusta, mutta alistuu ja antaa minun tehdä sen, vaikkei tiedä miksi. Se ei voi tietää haluanko vaan omaksi huvikseni kiusata sitä, onko se vain jokin joka elämässä silloin tällöin väistämättä tapahtuu, onko se sille hyväksi vai ei mutta se alistuu. Se ei tiedä miksi niin tapahtuu, se ei pidä siitä ollenkaan mutta luottaa että ohjaajansa päätös on oikea. Ihan kuin narttu, joka saa piiskaa. Se ei tiedä miksi - rangaistaanko sitä, onko se hallitsijan mielihyvän takia vai koulutuksen takia, se luottaa itsensä toisen käsiin silti. Tuon tapahtuman jälkeen se kiittää, heiluttaa häntää ja nuolaisee. Pelaan siis hyvin kylmää, empatiatonta käyttäytymistapaa huomaamattani. Ja se on opeteltu. Jännä huomata.
Muistan ongelman. Sen palautteen puutteen, joka lannisti kun en saanut tottelemisestani, mistään tekemisistäni palautetta. "Korjaan jos aiheellista", oli aina vastaus johon piti tyytymän. Niinniin, mutta mistä tiedän että miellytän? En tarkoita jatkuvaa kaupankäyntiä tehtävä-->palkinto, tehtävä-->palkinto, vaan osoitusta siitä miten pärjään vai teenkö juttuja vaan ihan itsekseni kylmälle robotille. Kaikkea tuollaista mietin hirveästi ja se lannisti, kun koin olevani "jääkaudella", eli aseman palautuksessa huomiotta jättämisen avulla, vaikken tiennyt edes mitä odotettiin, kun olin niin pentu, halusin vaan kannustusta, motivointia ja bondaamista ohjaajaani. En ehkä kokenut saavani sitä ensiohjausta henkisessä alistumisprosessissa jossa olisin oppinut kannustuksen avulla, mikä on haluttua käytöstä, mikä miellyttää ja kuinka jatkaa. Esimerkiksi "hyvä tyttö!" saa mielettömän hyvän mielen ja halua toimia vielä paremmin jatkossa. Tai "hyvä tyttö", voi tuntua vittumaisen tehtävän jälkeen luonnollisen hyvältä palautukselta asemaani johon ei kuulu vittuuntuminen tai sen julkituominen. Se nyt vaan on tehtävä vaikkei siltä itsestä tunnu, koska hyvä tyttö tekee niin. Kun kuulin sitä, hymyilin aina. Hymyilen vieläkin.
Jänniä yhtäläisyyksiä. Olen opetellut dominoivan luonteeni nyt luonnolliseksi käyttäytymistavakseni tuon suhteen, vaikka se aluksi soti kovinkin vastaan. Miksei opetella voisi toistakin puolta, vaikka sielläkin juttuja sotii vastaan. Luulen sen olevan ainakin mahdollista oppia. Samoin täytyy olla toisen puolen mahdollista opetella. Epäilin pitkään ettei olisi. Mutta ihminen oppii kun se harjoittelee. Omaksuu käytösmallit ja -tavat, tuntemukset ja mielikuvatkin. Sessioissa, tilanteissa ja hetkissä sitä voi antautua tunteen viemäksi, fiilisten ohjaamaksi ja kokeilunhaluiseksi, mutta kokonaisvaltaisessa aseman sisäistämisessä on paljon enemmän työtä. Sen voi kuitenkin opetella, jos sen tarpeen tunnistaa itsessään. Ihminen voi oppia asemansa luonnolliseksi, kuten koirakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti