perjantai 23. syyskuuta 2011

Kiimaa

Heräsin aamuyöstä kolmelta.En saanut nukuttua, oloni oli levoton. Kello tuli viittä, ja ajattelin kaikkea. Kuvioita, Ladya, viimeaikaisia mietteitä. Kiihotuin hiljalleen enemmän ja enemmän. Sellaisesta sekaisesta kiihottumisen tunteesta, jossa on iso osa odotusta tai kaipuuta johonkin, epävarmuutta ja mielettömiä kokemuksia ja niiden ruokkimia fantasiioita. Ajattelin että nukahtaisin, jos saisin orgasmin.

Se kesti ja kesti, jotenkin tuntui että se oli vaikeaa saavuttaa ylipäänsä. Niin kauan sen odottaminen kesti. Mutta sitten kun se otti yliotteen, se oli jossain syvemmällä kuin vähään aikaan. Normaalisti, pikaorgasmin saa hieromasauvalla klitorikseen hyvinkin nopeasti. Sitten kun jännittää pakarat, lonkat ja alavatsan, sen saa tulemaan kuin itsestään. Mutta se kasvaa äkkiä, "napsahtaa" äkkiä ja kuittaantuukin äkkiä. Tosin arka sen jälkeen on..

Toisenlaisen saa kun penetroi. Se kasvaa hitaammin, voimakkaammin, vahvemmaksi ja hiipuu takaisin yhtä hitaasti joka tuo nautintoa sekin joka sekunti. Sitä ei aina edes välttämättä erota milloin se loppuu ja milloin uusi lähtee vyöryyn. Mutta se hierontalaite tai jokin suriseva klitorikselle ja vartalon jännitys on usein nopea ja varma konsti rentoutua. Eilen tuntui että sai oikein hakea ja kuulostella sitä oloa. Mutta sitten kun tunsin että se tulee, se kesti ja kesti, jännityin ja jännityin ja tuntui että minuutteja menisi. Se aamuöinen oli kuin pikaorgasmikonstein yritetty mutta paljon syvempi lopulta saatu. Kaipasin oikein jotain sisääni, ihan hirveästi kaipasin. Oikein tunsin kuinka laajenin ja seinämissä sykki. Ja se orgasmi joka tuli, oli sellainen joka olisi tullut kun täytyn siitä kaipuusta jota tunsin, vaikkei siitä ollut ollenkaan kysymys.

Sulin patjaa vasten, silmät oli raskaat ja katsoin että vielä tunti aikaa nukkua.. Sitten nukahdinkin.

Olin nähnyt jälleen unta tilanteesta, jossa oli Lady, Hänen ihmisensä ja minä. Tällä kertaa se ihminen näytti eriltä. Hän näytti samalta kuin eräs tuttu flirtti poliisi-ihminen jonka kanssa olen joutunut omaa aiheettomuuttani kiusalliseen valta-asetelmaan. Siinä oli jokin outo voima. Viehätys, hymy ehkä? Tai tietoisuus asemastaan, vallastaan. Jonka osasi näyttää silmillään niin pistävästi, että välillä oli todella vaikeaa esittää sivuuttavansa sitä kaikkea.

Kuitenkin. Olin Ladyn vieraana. Tämä ihminen tuli, ja meni. Hän jututti, kokeili, haastatteli ja ohjeisti. Ladyni toteutti sen kaiken, minä olin väline. Tai sätkynukke. Saimme huomiotakin.. Kommentteja, korjauksia, kehuja, arvosteluita, toteamuksia. Niistä moni tuntui järjettömän palkitsevilta, moni taas motivoivilta virtapiikeiltä tehdä asian eteen jotain, osa nöyryytti joka tuntui oikeutetulta?

Se uni vaihteli noine teemoineen lopun aamua. Töistä kotiin päästyäni koitin vaipua päiväunille huonosti nukutun yön korvikkeeksi. En silti aamuisen orgasmin jälkeenkään pystynyt rauhoittamaan. Katselin erilaisia videoita, ehkä kaksi tuntia katselin. Laitoin yhden pyykkipojan vasempaan häpyhuuleen. Se vaan kun tunsin kuinka veri sykkii, lantio keinuu ihan tahtomattaan ja pyykkipoika heilahtelee viltin alla lantion mukaan, vei tänään ihan hulluksi. Työnsin varovasti vielä thai-sauvan, ja sisääni pienen sauvan jonka laitoin hiljalleen surisemaan. Pikkuhousut takaisin jalkaan painamaan niitä sisälle, ja sai vain olla.. Ihan kuin joku toinen olisi sitä tehnyt. Kiemurrella, olla, väreillä, venytellä.

Sitten se vyöryy.. Kramppaa ja hämmennyn omaa ääntelyäni.. Kuinka tästäkin mahdollisuudesta voi luopua? Kuinka ilman omia hetkiä voi olla?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti