On joku ihmeellinen tienristeysolo ollut tänään koko päivän. Sellainen tiedättekö, kun olisi perhosia vatsassa, menossa johonkin sokkotreffeille eikä yhtään tiedä mitä on tekemässä, mitä tapahtuu ja onko siellä kirvesmurhaaja vai ihanan kutkuttava tuttavuus. Iho polttelee ja tulipallo on rintalastan alla, sydän hakkaa koko ajan ja ilman mitääns syytä? Tätä se mun uneni ties.. sanotaan. Mutta toisaalta, se herätti niin paljon mietteitä mitkä olin osannut haudata jonnekin pois silmistä, ja eilen keskustelimme Ladyn kanssa kuten tänäänkin näistä asioista...
Miksi ajatuksissa asiat tuntuu luonnollisilta, houkuttaa ja haluttaa niin ettei tiedä miten päin olisi, mutta sitten kun ne oikeasti toteutuu, joutuu niellä oman maailmansa ja olla sanomatta vitutustaan ääneen, se onkin yhtäkkiä järjettömän ahdistavaa, rasittavaa, kiukuttaa ja suututtaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti