Orgasminnälkä

Olin tuossa hetki sitten kolme viikkoa ilman orgasmia.

Kolme viikkoa. Se on aika pitkä aika. Sitten kun laukesin tapaamisessa vihdoin, niin kyllä se vain melkoisen voimakkaana tulikin. Joskus kun on pitkään laukeamatta, se lähtee purkautumaan sieltä oikein syvältä asti, koko vartalo kramppaa ja kun ajattelee että normaalisti tässä vaiheessa tulee se huippulaukaisu, se jännittyy vielä vähän. Ja juuri kun luulee että jos vielä vähän jännittyy niin lähtee taju, ja se jännittyykin sitten kuitenkin vielä vähän lisää. Sitten ei enää ymmärräkään hetkeen mitään. Ei siinä, jos pitkä selibaatti merkitsee tuollaisia orgasmeja niin onhan ne sen arvoisia. Mutta siinä on eräs epäloogisuus.

Nimittäin jossain vaiheessa vartalo oppii rauhoittumaan vaatimasta sitä orgasmia, kun on tarpeeksi aikaa koskematta ja laukeamatta. Sitten kun ajan päästä vihdoin laukeaa, sen jälkeen ei olekaan enää niin helppoa. Ikäänkuin muistuttaa vartalolleen mikä se on mitä tarvitsee, millaista se on ja miksi on niin fyysisesti kuin psyykkisestikin tarpeellista sellaisia saada. Sen jälkeen vartalo muistuttaa siitä ihan itsekseen kyllä, yritit estää tai et. Voisiko sitä verrata nälän tunteeseen? Opetat ruumiillesi nauttimaan tietyin väliajoin energiaa johon se oppii. Sitten kun se viivästyy, ensin tulee nälkä samalla rytmillä kuin ennenkin. Sitten mitä enemmän se viivästyy, sitä vähemmän sitä rytmiä on enää olemassa ja näläntunnekin häviää. Saattaa tulla jopa huono olo eikä tee edes mieli syödä. Sitten kun syö kunnolla epäsäännöllisen ajan jälkeen, melko pian tulee terve nälkä uudelleen ja rytmi palautuu. Elimistö vaatii sitä lisää. Se aktivoituu.

Näinpä sitten on viime päivät olleet järjettömän vaikeita, ihan suoraa vittuilua vartaloltani. On aivan sama mitä yrittää ajatella tai tehdä, tai lähinnä olla tekemättä. Muistutus siitä miksi orgasmeja saadaan, käynnisti tahattoman oireilun jota ei saa kuriin. Ennenkuin sitten se akuutti vaihe on ylitetty ja vartalo unohtaa tarvitsevansa sitä tässä määrin kuin nyt.

En ole edes orgasmikeskeinen ihminen. Voin hyvillä mielin miellyttää ja antaa, saamatta itse sitä huippua. Monesti pidän jopa houkuttelevampana pitkittää ja pitkittää, hieman rauhoitellen lopettaakin hetkeksi, tehdä jotain muuta ja taas vähän nautiskella. Orgasmin saaminen joskus merkitsee nimittäin tuollaisen loppumista. Ei aina, mutta varsinkin yksin ollessa hyvin usein leikki loppuu kun laukeaa. Se on sitten siinä. Joskus vieläkin mielummin valitsee sen nautiskelun, kiiman kasvattamisen, nautiskelun siitä himon tunteesta aivoissa, herkistyneen lämmenneestä ihosta, kovettuneista nänneistä joiden sormien väliin nappaaminen saa veren kohisemaan, kokeilla sormin välillä kuuman valuvaa vakoa ja nauttia siitä miten jokainen kosketus iholla tai missä vaan, saa haukkomaan happea ja viemään kiihottuneisuutta eri tasoille. Leikkiä sillä. Tai jos ei ole yksin, nauttia siitä että sen tekee toinen tai se tilanne jossa on, voimatta vaikuttaa siihen itse. Ja vielä ehkä palkitsevampaa on nähdä se tyydytys jonka toinen itsestä saa, hyöty jonka voi antaa ja mielihyvä jonka voi tuottaa. Sikäli hyvin yksinkertainen luontoäidin asetelma, sillä myös monen miehen mielestä naisen orgasmi on palkitsevaa tuottaa joten tilannehan on sama molemmin puolin.

Joku on sanonut ettei naisen orgasmilla ole muuta merkitystä lisääntymisen kannalta kuin nautinto. Väärin. Sillä on varmasti merkityksenä se, että psykologisesti kun nainen saa orgasmin, haluaa hän niitä lisää. Siten haluaa antautua miehelle joka tätä voi antaa. Sitten kun laukeaa, supistelu ja värähtely saattaa edesvaikuttaa miehen laukeamiseen josta syystä lapsia sitten syntyy. Supistelu saattaa myös edesvaikuttaa uimareiden matkaa perille. No, se siitä biologiasta, mutta väitän kyllä että sillä on syy, miksi se on olemassa. Ihan kuten miehenkin orgasmilla.

Ajatus taas näköjään rönsyilee. Lähdin tänne kiroamaan sitä että nyt kun tuossa vajaa viikko sitten sain upean orgasmin, enääpä ei ole ollut lähellekään niin rauhallista olla kuin kolme edellistä viikkoa sitten lopulta olivat. Ihan jopa niin piinaavaa että omin lupineni olen peiton alla nautiskellut, kun siihen oikeasti pakotettiin. Se olo pakotti niin tekemään. Se olo, kun ylikiihottuu niin että sattuu. Polttaa, koskee eikä saa henkeä. Se olo kun voisi siltä sekunnilta valita puhelinnumeron, miettimättä seurauksia, ajattelematta sääntöjä, moraalia, ketään muuta kuin omaa tarvettaan. Jos voisi taikoa ihmisen sänkyynsä hetkeksi, tekisi sen saman tien. Sellaisena hetkenä, yöllä yksin peiton alla, kädet vapaana, kuinka moni onnistuu olla koskematta. Edes vähän. Edes sen verran että saa sen kosketuksen jota ilman tulee hulluksi, tunnustelee, kiemurtelee ja nauttii hetken. Kyllä sen sitten pystyy lopettamaan ja rauhoittamaan. Hyvin usein pystyy. Pystyinkin viimeksi. Nyt sitten siitä jonkin rangaistuksen saan pian, mutta oli se sitten mitä vaan niin tuota en vain pystynyt olla tekemättä. Kilttinä tyttönä tunnustinkin sen joka tuntui olevan lopulta ihan fiksu veto. Ihan hiljaksiin oleminen onnistuisi varmasti tasan siihen saakka kun hän tavatessamme katsoo silmiini ja kysyy olenko ollut kiltisti. Sen jälkeinen rangaistus valehtelusta kiinni jäämisestä on kaiketi jotain jota ei kannata ottaa ihan heti selvää.

Nälkä kasvaa syödessä. Koko höpötyksen olisi voinut tiivistää siihen.

Reaktiopeliä

Kaikki naiset tietävät. Herkistyneisyyden tiettyyn aikaan kuusta. Tai itseasiassa valtaosa miehistäkin on varmasti tietoinen tämän vaiheen vaikutuksista... Hormonit pinnassa, haluttaa ihan järkyttävästi koko ajan. Kaikki mitä tunnet, tuntuu paljon voimakkaammalta. Kiihottavammalta, nautinnollisemmalta, kivuliaammalta... Ajatukset voimakkaampia. murheet suurempia, ilot upeampia, ruoka parempaa, iho kosketusherkempi...

Nyt sitten tuijotan tuota pakettia vierelläni. "Hanki ensi kerraksi paketti puisia pyykkipoikia." Niinpä niin... Ei tarvitse kuin maalailla mielessään sitä miltä nipistys nyt tuntuisi, tässä herkistyneessä tilassa. Nipistykset. Monikossa.. Paketillisessa on monta. Tuossa niitä on kaksikymmentä. Montako niitä sitten oikein tarvitaan? Paketillinen. Ja mihin? No tiedän kyllä mihin, mutta tarkalleen ottaen mihin? En minä ole ollut tuollaisessa tilanteessa koskaan. Itse olen toki laittanut jokusen hetkeksi johonkin, mutta itse se on aivan eri asia. Ja kun sen ottaa pois.. Se vihlaisu. Ne vihlaisut. Monikko. Jälleen se järjetön tunne herää: Kiihottavan pelottavan uteliaan jännittävän kiimainen paniikki. Mitä ihmettä tulee tapahtumaan? Ja miltä se tulee tuntumaan? Muistan kyllä hyvin miltä itse laittamani tuntuvat. Ne kiihottavat erittäin paljon. Mutta ne muutama. Yksi-kaksi, hetkeksi. Saattavat vaihtaa paikkaa jossain vaiheessa. Kun itse päätät että tuntuu pakottavalta niin tehdä. Enääpä et päätä. Et kun et luultavasti voi liikkua. Tai uskalla liikkua. Taas se päätös pitää luovuttaa toiselle ja luottaa siihen. Luotan... Pakko. Apua. Nyt sitten taas tunnen niitä haamutuntoja. Kun tarpeeksi on kosketusherkkä, ajatus tarpeeksi voimakas ja jännitys ja kiihotus ja pieni kivun pelko nyt jo herkällä iholla yhdistyy, sen voi tuntea. No sillä tavalla leikisti voi. Olikohan se tarkoituksella valittu tämä ajankohtakin... Ajoitettu mindfuck. Laskelmoitu siirto.Ei, kyllä se oli hetken mielijohteesta keksitty mutta tarkoitushakuinen kiusa jota tietoisuus ajankohdasta ja sen vaikutuksista ruokki.

Ovela mutta tutuksi tullut tapa herättää etukäteen nämä fiilikset ja hämmennys. Antaa "vihje" tulevasta, vaikkapa tehtävänä. Tai kysymyksenä onko jokin asia muuten tuttu entuudestaan, käynnistäen ajatusvirran onko sellainen tulossa seuraavaksi vai onko se vain kiusaa, vai ihan rehellistä mielenkiintoa jonka myötä tuntisi paremmin missä menen ja mitä kestäisin. Herättää sata ajatusta ja eri mahdollisuutta jota vihje voisi tarkoittaa. Mielikuvia, arvailuja siitä mitä tulee tapahtumaan. Pientä pelkoa, uteliaisuutta, kiimaa. "Hanki ensi kerraksi paketti puisia pyykkipoikia." Nöyryytystä siitä että pitää viedä ne itse paikalle. Pakotettua "kerjäämistä". Huvittuneisuutta siitä että tyttö hakee ne vieläpä heti saman päivän työmatkalla. Taktikoitu siirto kiimaisen masokistisen uteliaan pikkunartun osoittamiseksi, jonka vielä itse tein. Sanoin sen sillä jälleen itse. Ansa.

Huvittuneisuutta siitä että jälleen tiesi narun josta vetää, josta syntyy haluttu reaktio. Sätkynuken tai pelinappulan kaltaista oloa siitä kuinka joku jossain vetäisee narusta, tuottaen jonkin reaktion, katsoen mitä tapahtuu jonka perusteella liikkuu taas pari askelta edelle tehden uuden siirron liikuttaen nappulaa eteenpäin. Pelinappula jota liikutellaan taktisin siirroin tutkimusmatkaa eteenpäin. Kiukkua siitä että se onnistuu, turhautuneisuutta siitä etten pärjää vastaan. Häpeää siitä että nautin siitä. Antautumisen tunnetta siitä että ihan turha edes yrittää vastustella sitä. Tai jokin psykologinen autopeli, jossa joku tutustuu uuteen autoonsa, kokeilee mitä mistäkin tapahtuu, tutkii kuinka se käyttäytyy ja miten siitä saisi eniten irti. Ohjaa ja säätelee vauhtia, tehden käännöksiä, lisäten kaasua ja jarrutellen harkitusti ettei aja ulos. Itse et voi kuin pitää silmiä kiinni ja jännittää käänteitä, kiihdytyksiä, yrittää luottaa että pysyt tiellä ja ehjänä, välillä huokaista kun saat jäädä hetkeksi pysäkille ja kierrokset laskevat.

Nöyryytystä siitä kun kaupassa posket punaisena sellaista paketillista valitsen, katsoen sitä, pyöritellen mielikuvia. Turhautuneisuuden tunnetta siitä kun ei todella tiedä mikä on pelottelua, mikä vain pelkkää pelottelua tai ihan oikeasti mahdollista tapahtua. Nyt tai joskus. Kauhukuvia kaikenmaailman helminauhoista. -Niin, kyllä minä tiedän mikä se on, olen nähnyt netissä.. Viimeksi kun katsoin, kiihotuin siitä hiljaisen painostavasta tunnelmasta jota yksitellen rauhassa ja varovasti kiinnitetyt pyykkipojat toivat. Sitten katsoin tarkemmin, huomasin sen narun siellä niiden alla. Päät kiristyivät masterin käteen. Vaistomaisesti meni käteni suuni eteen ja huuliltani pääsi ääneen "älä nyt vain repäise sitä..." Video katkaistiin juuri ennen. Sydän meinasi pysähtyä. Pelkoja ja kauhukuvia. Luottamusta kuitenkin siitä että osaa asiansa. Avuttomuuden tunnetta kuitenkin siitä että jälleen on vaihtoehdoitta antauduttava tuntemattomaan. Kiihotusta siitä että haluan kuitenkin niin tehdä. Haastetta siitä että on luovutettava hallinta ja tahto pois, löydettävä sen tilalle luottamus. Epäröintiä siitä miten se sattuisi. Uteliaisuutta siitä millaista se on. Niin mikä? No en minä tiedä vielä. Paketillinen pyykkipoikia.

Ja miten silti yritän alitajuisesti taistella sitä vastaan ja haastaa pelissä. Yritän ennakoida, lukea rivien välistä, väistellä ansoja, ohjata itse. Kai minä nyt yritän kun yritän välttyä selkäsaunalta ja jännitän. Yritän muotoilla ja harkita sanojani, jottei niistä löytyisi aiheita oikkuihin joita taas joudun jännittämään, ja kuitenkin joka kerta ajan itse siihen kuoppaan. Enkä myönnä etten pärjää vaan asetun vastapeluriksi huomaamattani siihen psykologiseen peliin ja väistelyyn, kunnes joka kerta joudun alistumaan että en pysty kilpailemaan. Miksi sitten yritän? Koska olen itsepäinen, kouluttamaton ja pelkään selkäsaunaa. Tai pelkään luovuttaa omasta turvakilvestäni ja luottaa että se on toisella. Pelkään kokematonta. 'tai koska pelkään uutta. Tai koska olen huono häviäjä. Tai koska ajattelen liikaa. Tai koska nolottaa tunnustaa itselleen että nautin siitä. En myönnä. Miksi sitten yritän väistelemällä tehdä siitä "tylsää". Petaamalla ja ennakoimalla turvata omaa mielenrauhaani. Onneksi en onnistu. Ärsyttävää peliä. Inhottavan ihanaa.

No tuossa se nyt sitten on. Tuijotan pakettia ja hoen "hän kyllä tietää mitä tekee, tietää mitä tekee.. tietää..". No minäpä en tiedä. Hyvin se menee. Saatan tykätä siitä. Tykkäänhän yksinkin. Niin, niistä muutamasta hassusta.. Huokaus. Epätoivoinen hymy. Pieni pelko.. Haamutuntoja, vatsasta kouraisu, kiihotus, sähköisku. Huokaus, pään pudistelu ja epätoivoinen hymy. Jatkunee näin jonkin aikaa. Haettu reaktio siis onnistui jälleen. Miten ärsyttävää se on, ja miten se kuitenkin on jotenkin sairaan ihanaa. Inhottavan ihanaa. Sitä se on.

Allways two steps behind...

Ääni ja sanat

Kuulen äänen usein korvissani. Kun ei näe, uskalla katsoa tai pysty liikkua, kuulee vain sen äänen. Tuntee sen. Tuntee sen miltä ne vartalossa särähtävät sanat tuntuivat, miten ne aina vähän pelästyttävät, kiihottavat, lamaannuttavat...

Pysy siinä.

Perse pystyyn.

Se perse pysyy pystyssä.

Riisu mekkosi.

Miten sanotaan?

Kuka antoi luvan liikkua?

Mennään polvilleen.

Kyllä sä sen kestät.

Katso silmiin.
 
Huh... Miten kiihottavaa voi ääni olla. Ja sanat. Rauhallisen alistava, itsetietoinen, vaativa, silti lempeä ja silti ne jännittää. Vain ääni ja sanat.

Insomnia

Olen maailman huonoin nukkuja. Herään usein 4-5 kertaa yössä, nyt olen ollut kaksi tuntia hereillä eikä mitään toivoa. Tulin sitten tänne. Keinoja olisi. Kemiallinen uni ei kuitenkaan pidemmän päälle ole hyväksi, ja tähän aikaan ei voi pilleriä enää ottaa kun vaikutus kestää pitkälle aamuun. Jäljellä olisi yksi keino. Keino jonka normaalisti tekisin.

Nyt sen ajatteleminen vain lisää vettä myllyyn, tieto siitä että se on luvatonta. Mietin, jos menisin suihkuun. Saisin tuolla verukkeella edes koskea pakollisena itseeni, ihan vähän. Mietin, jos tekisin sen luvatta. Jäisinkö kiinni? Jäisin varmasti sillä etten pystyisi olla tunnustamatta. Enkä uskalla katsoa seurausta jota siitä voisi tulla. Sekin kiihottaa. Voimattomuus, avuttomuus. Turhautuneisuus. Piina.

Toisekseen tiedän, että huijaisin enemmän vain itseäni. Mikä ihmeen masokismiefekti on piinata itseään näin? Kaikki kädet vapaana, kaikki silmät näkemättä, kaikki korvat kuulematta. Kukaan ei saisi tietää. Silti en uskalla. En voi. Ja se kiihottaa entisestään.

Herran pelko näemmä elää ja voi hyvin.

Luottavaista alistumista

Ehkä se voi mennä toisilla niin, että luottautuu toiseen sokeasti kaiken suhteen, luovuttaa omanarvonsa, kaiken itsemääräämisoikeutensa ja kunnioitettavuutensakin pois. En tiennyt kuinka se on, millaisia variaatioita voi olla ilman vertauskohdetta. Nyt tiedän, että jos se joillain menee niin, minulla ei. Sellaiseen muottiin en pysty sopeutumaan. Vaikka alistuva olisikin, tietynlainen kunnioitus ihmisarvoa kohtaan tulisi mielestäni olla. Sellaista kaipaan kokea, koenkin nyt. Jonkun toisen asetelma voi olla erilainen ja hyvä heille niin.

Luottamusta voi olla sen suhteen, että uskaltaa antautua toisen käsiin ja luottaa ettei toinen vaikkapa mene liiallisuuksiin. Luottamusta pitää olla myös sen suhteen, että voi luottaa olevansa toisen silmissä myös ihan oikea ihminen vaikka alistuisikin. Luottamusta esimerkiksi siitä, että ilman suostumusta mitään materiaalia ei mene eteenpäin minnekään. Luottamusta siitä että tietyt asiat sovitaan, tietyistä asioista kysytään mielipide. Se on ennemmin se polkuni, jota koen luonnollisemmaksi kulkea. Jos minusta otetaan kuvia ollessani avuton, puolustuskyvytön ja lupaa siihen kysymättä, ehdoton oikeuteni mielestäni on edes se ettei niitä ilman lupaani mene mihinkään muualle. Henkilöllisyyteni ei mene muualle. Tiedän kenelle alistun ja miksi. Ei välikäsiä, ellei toisin sovita. Ehdoton varmuus terveenä säilymisestä. Varmuus kaikesta tuollaisesta. Sitä tarvitsen. Sellainen polku on nyt erittäin hyvässä alussa.

Silti se luottamus ei syö sitä jännitystä. Ei tarvitse olla mysteeri, salaperäinen, etäinen, kylmä, töykeä säilyttääkseen jännittävyyden. Mielestäni se on juuri päin vastoin. Se salaperäisyys ja mystiikka voi tulla sieltä aivotoiminnasta, oikuista, kekseliäisyydestä siltikin vaikka tutustuisi toiseen. Jollain toisella ehkä eri tavoin. Tällaista luottamusta on nyt syntynyt esimerkiksi sen suhteen, että vaikka olin pelosta sekaisin ja luulin mielessäni selkäsaunan ja piiskan olevan jotain täysin muuta kuin tarkoitus olikaan, luulin että sitä tulee peräjälkeen armotta, taukoamatta ja kysymättä koko ajan se lukumäärä jonka olin "tienannut", (johon minut kyllä edelleenkin mielestäni huijattiin ansalla...) menin silti paikalle. Luotin hänen kokeneisuuteensa, ja kun sanoi että kyllä kestän tulevan, luotin. Pelkäsin mutta luotin sanaansa.

Koko kokemus kääntyi pelosta ihanan kirvelevän kiihottavaksi avuttomaksi nautinnoksi kaikkineen. Kestin ruoskan, nipistimet, kaikki mahdolliset viritykset jotka näin punaiselle sohvalle aseteltuna astuessani hotellihuoneeseen. Vieläpä nautin niistä. Tulen luottamaan edelleen Herrani sanaan, kokemukseensa siitä mitä kestän, mihin pystyn, lukutaitoonsa suhteeni. Luotan itseni käsiinsä. Silti säilytän ihmisarvoni. Tämä kombinaatio on hyvä. Näillä haluan jatkaa.

Aina löytyy syy

Nyt on pakko avautua. Ihan sama kuka lukee ja mitä siitä miettii. Mielestäni minut huijattiin piiskattavaksi. Ehkä epäoikeudenmukaisuuden tunne on vielä sitä kouluttamattomuutta. En saanut aikarajaa. Toisaalta pelkkä epäonnistuminen vaikka olisi mikä syy, voi olla muka tekosyy. Aina löytyy syy. Tiesin kyllä että se tulee vastaan joskus. Pakko se on kohdata joskus.. Mielestäni asenteeni on nöyrä, en taida välttyä piiskalta siltikään. Pitää opetella pitämään siitä.. Opinkohan? Sattuu jo valmiiksi. Ihan oikeasti tunnen sen nyt jo. Ei se voi viime kerrasta enää tuntua nimittäin.. Miksi helvetissä lähden vapaaehtoisesti pahoinpideltäväksi. Täytyy olla idiootti. Antamani lukumäärä jonka mielestäni ansaitsisin oli säälittävän vähän. Laskukaava menee kuulemma niin, että jos se on mielestänsä liian vähän, se kerrotaan viidellä. Tyytyi kuitenkin siihen. Suhteutin sitä virheeseeni, aikarajaan, avun pyyntöön, kokemattomuuteeni, kivunsietokykyni tietämättömyyteen. Varmasti tiesi ja luki että tarkoitukseni oli toimia oikein, tehdä tyytyväiseksi ja tehdä se heti. Aikomuksenikin oli, saman tien vaikken aikaa saanutkaan, tarvitsin lisätietoja. En saanut niitä. Tuli yö. Mikä raja se yö on. Se raja on se että sillä hetkellä kun haluaa nähdä tuloksen ja sitä ei ole siellä juuri silloin, se on virhe. Luki kysymykseni varmasti, siksi ajattelen että tämä oli ansa. Toisaalta mielivaltaa. Koulutusta varmaan. Toisaalta pelkkä hyvä tahto ei riitä, ei ole selityksiä. Osaan sen, tiedän senkin. Miksen sitten toiminut niin. Mihin olen oikein pääni pistänyt. Nyt sitten voisin tehdä tehtävät kun pääsen kotiin, ei tarvitse jäädä kiinni niistä töissä. Väkinäinen vastaus "kiitos", vaikka teki mieleni lähettää "mulkku".

Ne helvetin tehtävät jatkossa vaikka taiotaan valmiiksi ja samalla sekunnilla jos ei muuta. Oltava sillä hetkellä kun päättää haluta sen nähdä. Oli aikaa annettu tai ei. Noidaksiko tässä pitää alkaa. Niin, pitää. Silti löytyy se syy. Ollaan hiljaa ja otetaan vastaan. Kai se sitten jossain vaiheessa tuottaa jonkin opintosuoritteen saatana.

Ensimmäinen "koulupäivä" oli mieletön, järjetön, mahtava. Muutenkin on ollut erittäin mielenkiintoista ja mukaansatempaavaa. Sitä ei nyt vaan pysty kuvailemaan tässä mielentilassa. Joskus toiste sitten. Ei muuta kuin pää alas, silmät kiinni ja eteenpäin.

Psyykkeen ilkikuriset temput

Se on kivaa. Se on ihan kamalaa! Levoton, sydän hakkaa niin että kuuluu naapuriin. Hymyilyttää. Mihinkään ei pysty keskittymään. Ei pysty syömään. Pelottaa. Haluais sukeltaa peiton alle piiloon. Miettiä että hullu olen, lopeta tollaset ja ala käyttäytymään niinkun normaalit ihmiset! Sitten kuitenkin tietää että se tarve tulee taas nurkan takaa vastaan. Sitten kun se tulee nurkan takaa vastaan, haluaa kurkata sinne mutta livahtaa takaisin.  Kurkkaaminen ei riitä, sinne pitää mennä. Koska haluaa mennä. Saatana sentään. Miks mun pikkuhousutkin on märät? Tiedät varsin hyvin ettei kurkkaaminen riitä. Lopeta. Rauhoitu.

Jännittää, pelottaa, kiihottaa, haluttaa, hirvittää. Ihanaa, kamalaa, sairasta. Hullujen hommaa. Nolottaa, hävettää, kiinnostaa, kauhistuttaa. Tykkäät siitä. Miksi ihmeessä tykkään siitä?
Syvä, syvä huokaus. Eikä auttanut. Hymyile sitten kuin idiootti.

-"mitä sä hymyilet?"
-"en mitään..."

Unia alitajunnasta

Laukesin unessa. En voi olla varma tapahtuiko se oikeasti. Kerran muistan heränneeni orgasmiin, saatoin unissani koskea tuolloin itseeni. Yleensä jos näen märkiä unia, se ei pääty tai edes etene orgasmiin saakka vaan jää kiihotustasolle polttamaan. Nyt luulen että oikeasti sain.. Tärinä, tykytys, sykkiminen, rauhoittuminen. En herännyt sen jälkeen heti, vaan uni jatkui vielä hetken. Unessa pelästyin että laukesin oikeasti. Onkohan se mahdollista? Tai sitten se oli vain niin hirveän todentuntuinen eläytyminen tuohon uneen.

Olen vaihdellut tässä muutamia lupaavan oloisia sähköposteja. Mies tuntuu kiinnostavalta, keskustelutaitoiselta ja hallitsevan oloiselta, on saavuttanut otettaan jo heti alkuun - en koe minkäänlaista painostuksen tuntua tai kiirettä, näin on oikein hyvä. Tutustua ihan rauhassa ja muodostaa hiljalleen mielikuvaa vastapuolesta, tunnustella kuinka ajatukset osuvat. Olen kuitenkin saanut jo tehtäviä. Erilaisia kuvaustehtäviä, laukeamiskielto ilman lupaa.. Uneni nivoutui varmasti näistä asioista..

Olen törmännyt ajoittain kertomuksiin, joissa masturboidaan ruuan kanssa - banaanit, kurkut ynnä muut. Vaikka kekseliäänä itseäni pidänkin, ajoittain melko kinkyn ajattelunkin omaavana, en ole koskaan mitään vastaavaa työntänyt itseeni. Harjanvarsia, sähköhammasharjaa, kynttilääkin, mutten mitään syötävää. No tikkarilla olen leikkinyt, mutta muuten en. Kovin kummoista sisääni ei edes mahdu, ja häkellyin ja jännityin kun sain tehtäväksi masturboida kurkulla, kuva todisteeksi. Epäonnistuin tehtävässä, sillä kauppa oli mennyt jo kiinni, korvasin tehtävän heti tilanteen salliessa pienellä shampanjapullolla. Jäi kuitenkin mietityttämään, olisiko sellainen mahtunut sisääni.. Miltä se olisi tuntunut? Loin mielikuvaa mielessäni siitä tuolloin, jännitti, kiihotti, epäröin.. Siinähän on usein sellainen ohuempi kärkikin, mihin se osuisi ja miltä se tuntuisi? Mahtuisiko se ollenkaan..

Unessa olin koulussa. Olin tehnyt tehtäviä matematiikassa, katselin niitä enkä osannut perustella ollenkaan miksi olin päätynyt kyseisiin tuloksiin. Ei ollut perinteistä luokkahuonetta, vaan olimme sokkeloisessa rakennuksessa, kukin oman vilttinsä päällä tehtäviä tekemässä. Professori siirtyi oppilaan luota toiselle, arvokkaana, vaativana, hieman pelottavan tuntuisena ja tarkasti tuloksia. Pelkäsin omaa vuoroani, omituinen kihelmöinti läpi vartalon odotin hänen kumartuvan ylleni, pyytäen näyttämään tehtäviäni. Olin tehnyt ne, mutten osannut enää perustella niitä. Yritin vastailla kysymyksiin ja jännitin mitä tapahtuu, sydän hakkasi, sähköinen olo. Hän kuiskasi matalalla, vaativalla äänellä ottavansa minut, heti kellon lyötyä etsivänsä käsiinsä. Unessa fiilikset ja tuntemukset ovat aina hirveän voimakkaita. Tuo tunne oli sekoitus kiihotusta, jännitystä, pelkoa ja halua.

Lähdin kiiruhtamaan kellon lyötyä piiloon. Mies kuitenkin seurasi tiiviisti perässä. Arvokkaan tyynesti kulki perässäni, muiden huomiota herättämättä seurasi ihan kannoilla. Kiristin tahtiani sokkeloisilla käytävillä, koitin itsekin kävellä mahdollisimman nopeasti pakoon, mutta niin etteivät muut käytävillä ihmettelisi. Jouduin jonkinlaiseen varastotilaan jossa oli vanha kankainen sohva ja paljon  kirjoja, pieni pöytä. Luulin eksyttäneeni miehen, kunnes käännyin ja näin hänen seisovan takanani, ivallinen hymy huulillaan. Sitten en muista tapahtumia selkeästi, muistan ne fiilikset joita uni herätti, kiimansekaista jännitystä ja pelkoa, kysymyksiä joihin en osannut vastata, kiusallisia kosketuksia, vaatimuksia. Seuraavaksi muistan istuvani tuolla sohvalla, pöydällä oli kurkku. Jokin pakottava tarve oli kokeilla sitä unessa, haukoin happea kun työnsin sitä sisääni, syvemmälle ja syvemmälle, sitten laukesin. Yritin lopettaa ennen, mutten ehtinyt. Orgasmi otti vallan ja vyöryi läpi vartalon. Tiesin että se oli kielletty. Mietin kuinka selittäisin tapahtuman, kunnes sitten aamuyöstä heräsin kuun paisteeseen ja ymmärsin sen olleen unta. Olen melko varma että se oli vain unta.

Ensimmäinen

Pieni sensuurivaroitus tähän alkuun, jo ensimmäinen lause kertoo miksi.

Olin 14-vuotias. Hengailimme, kuten silloin puhuttiin, ulkona. Silloin 17-vuotias tuntui vanhalta. Juttu lähti vitsistä että mennään nussimaan erääseen autioon taloon.. Olin ymmärtämättömyyttäni mukana vitsissä, lähdimme jopa kävelemään tuohon taloon. Meitä oli neljän tai viiden hengen seurue, hyvä tyttöystäväni, muutama jätkä ja minä. Päästyämme perille aloin ymmärtämään ettei kyseessä ollutkaan ihan leikki. Annoin ymmärtää, enkä ymmärtänyt antaa. Sanoin etten aio tehdä kanssaan mitään koska minulla oli kuukautiset. En muista mitä puhuimme aiheesta, muistan että ei siinä muuta kuin ettei pääse oikein pesulle täällä. Hän ei ehkä tiennyt että olin neitsyt silloin, en muista. Tai sitten tiesi, saatoin sanoa senkin syyksi etten aio naida.

Jotenkin ratkaisu kulkeutui puhetasolla suuseksiin. En ollut koskaan tehnyt niin. Siihenastiset seksuaaliset kokemukset oli ainoastaan kielisuudelmia, käsin koskettelua vaatteiden päältä haaroista, rinnoista, perseen puristelua ja fritsuja. Jokin kiima itsessä heräsi kuitenkin, kokeilunhalu.. tai ihan vaan kiima. Halusin toisaalta kokeilla millaista se olisi. Olin nähnyt kuinka kyrpää imetään pornoleffoissa.. Tilanne eteni niin nopeasti, hän veti mukanaan pimeään koppiin, vähän kuin vanhan ajan taloissa on kuivavarasto keittiössä tai jokin siivouskaappi. Pimeässä tunsin vartalon lämmön edessäni, paikansin sen ja ennenkuin ehdin ajatella, tunsin kädet lantiolla vetäen itseensä kohden. Kiihottavan hyväntuntuinen pitkähkö kielisuudelma, jonka aikana vyö ja farkun napit aukesivat, pian kämmen päälaellani painaen minut polvilleni maahan.

Muistan vieläkin miltä tuo tilanne tuntui. Ei sanoja, ei kysymyksiä, ei mitään muuta kuin määrätietoinen ohjaaminen päästä painaen lattialle. Muistan pehmeän kiihottavalta tuntuvan ja tuoksuvan elimen pinnan hamuavan kasvojeni edellä, löytäen huuleni. Raotin huulia ja otin sen suuhuni. Muistelin miten sille leffoissa tehtiin.. Se otettiin suuhun, pehmein huulin ja hampaita varoen, kädellä vartta hyväillen. Koitin imeä kevyesti ja annoin huulten liukua sen vartta pitkin ottaen syvemmälle ja liu'uttaen jälleen kärkeä kohden. Löysin pian rytmin jolla vartta hiukan puristava käteni pääsi huulieni liikkeiden avuksi, hänen työntäessään lantiolla vasten suutani. Annoin kielen liukua vartta pitkin samalla, välillä kokeilin vähän jos liikuttelen sitä suussani sen varrella samalla. Lantionsa liike ja hengityskin tiheni, lopulta hän vetäytyi suustani, runkkasi orgasmin räjähtämispisteeseen valmiiksi ja toi sykkivän kyrvän suuhuni takaisin laueten sinne. Imin kaikki, nielin kiltisti kaikki. 

Kerroin tyttöystävälleni mitä tapahtui, ja kävellessäni kotiin mietin tapahtumia ja koitin rapsuttaa suupieliini kuivunutta nestettä irti etten jäisi kiinni. Myöhemmin sitten jäinkin. Olin kirjoittanut tapahtuman päiväkirjaani, josta äiti sen jokin aika sen jälkeen löysi. Nosti syytteen, joka sitten hylättiin sillä olin vapaaehtoinen. Tapahtumasta tiesi koko kylä, kaikki ikäisemme. Se oli silloin aika nöyryyttävä kokemus, nyt jo aikaa sitten unohdettu. Tosin samaisen ihmisen kanssa olen sitten törmännyt vuosia sen jälkeen netissä ja sitten muotoutunut eräänlaiseksi YYA-sopimukseksi, satunnaista seksiä joka sujuu loistavasti, kiihottavan pervoja tilanteita, ei jälkipuheluita, ei mustasukkaisuutta, ei ongelmaa. Sama ihminen, joka vaati ottamaan anaaliseksin jälkeen kullinsa suuhuni, sama joka pakottaen työnsi sen niin syvälle nieluun että opin kuinka nieluun voi nussia ja kuinka syvää kurkkua voi käyttää. "Kuka sut noin on opettanut imemään? Isi on tainnut opettaa.."

Sekin loi suhteellisen nöyryyttävää tunnelmaa kun yksityiskohtaisesti poliisisedälle jouduin tapahtuman kuvailemaan, vanhempieni läsnäollessa. Sitten poltin päiväkirjan, jokin vuosi tapahtuman jälkeen joku poltti myös tuon autiotalon ja tuo kokemus on kiusallisuudeltaan laantunut ja sitä voi muistella pieni sairas pilke silmillä.

Kesällä kerran...

En saanut taas aamuyöstä unta.. Mietin usein tuota kesäkuun loppua. Tapaamista. Aloin tänä aamunakin miettimään sitä jälleen. Niin paljon jäsennettävää, kiihottavaa muisteltavaa, hämmentävää pureskeltavaa. Miltä tuntui olla täysin tiedoton siitä, keitä huoneessa oli. Valta-asetelma oli niin ylitsepursuava, häkellyttävä, vaativa ja niin mukaansavievän kiihottava etten oikein edelleenkään osaa sitä jäsentää. Silmät sidottuna, Ladyn sitoessa käsiäni taakse, luotin. Vaikka mielentilani oli aiempien tapahtumien valossa hyvin sekava ja ahdistunut, olin jo muutamia kertoja antautunut köysiin, ottanut vastaan tulevan. Oloni oli jokseenkin turvallinen, jännittynyt mutta turvallisen luottavaisen epäröivä. Kunnes sitten kaikki muuttui.

Aiemmin tapaamisessa olin saanut kokea jotain aivan uutta. Mukanamme oli toinen tyttö. Hän tuli jälkeeni paikalle, ei tiennyt paikallaolostani. Lady oli halunnut opettaa minua, näyttää millaista on sitoa, piiskata, pyörittää. Muistan tuon tytön ilmeen kun astuin varovasti takahuoneesta esiin. Ne silmät ikäänkuin leimahtivat, häntä kiihotti ajatus että ympärillään on nyt kaksi naista. En tuntenut tyttöä. Tiesin että sellainen tulisi tapaamiseen kyllä, en tiennyt mitä minulta odotettiin tai mitä tulisi tapahtumaan, mutta luotin että Lady ohjaa tilannetta. Niin hän tekikin. Opettavaisesti kertoi solmuista, asioista joita tulisi muistaa, kehoitti piiskaamaan.. En pystynyt tilanteen hämmentäessä keskittymään asioihin, tekniikoihin, mihinkään.. Tilanne oli sekaisen kiihottava ja koitin olla tomeran asiallinen.

Tyttö oli masokisti. Niin Lady minulle kertoi. Hän sanoi, jos meinaan piiskata, sen pitää oikeasti tuntua. Tunsin olevani hirmu kömpelö, en uskaltanut. En halunnut satuttaa. Rohkaisujen myötä vähän kokeilin tempoa kovemmin, huomasinkin värähtelyitä. Tytön iho alkoi punottamaan hiljalleen. Hän taisi pitää siitä. Lady siirteli meitä kuin shakkinappuloita, minä sain lähinnä seurata, oppia ja kokea uutta. Tyttö ohjattiin nuolemaan jalkojani. Sellaista ei ole koskaan minulle tehty tuolla tavoin. Istun sängyn reunalla, tyttö edessäni polvillani, lämmin märkä kieli nuolee ohuen stay-up -kankaan läpi säärtäni ja polveani. Se kiihotti fyysisesti yllättävän paljon.. Ehkä henkisestikin? Henkisesti koska tilanne oli niin kiihottava. Ei ehkä siksi, että joku alistuu minulle. En kokenut sitä roolia luontevaksi, hämmentäväksi ehkä, kiihottavaksikin mutten luontevaksi. Tytön käskettiin nuolla rintojanikin.. Hän oli köysissä, pehmeät hiukset hivelivät vapaana roikkuen ihollani ja suloinen suu nuoli ahnaasti juuri sitä mitä Lady käski. Tyttö oli aika suloinen. Ei ehkä kaunis, mutta söpön suloinen..

Lady antoi kaksi minuuttia aikaa hänelle laueta, liikuttelin ohjeen mukaan sauvaa tytön pillulla, klitoriksella liikutellen sitä. Ajastin piippasi, tyttö lähetettiin kotiin. Vapauduin hieman kun outo tilanne laukesi, toisaalta mielessäni sinkoili pieni jännitys siitä mitä seuraavaksi? Minua ei laitettu kotiin, vaan sain köyttä käsiini. Tilanne jatkuisi.. Hän huomasi jälleen mielentilani heittelehtivän päivän aiempiin kurjiin uutisiin, ikäänkuin jyrätäkseen ne, hän sai samalla voimalla, samalla kiihottamisella mieleni jälleen vain vapisemaan kiimasta. Silmät sidottiin, kämmen rintakehällä, kädet köysissä, huulet korvalla, sormet nänneillä.. kaikki se taika nivoutui yhteen, muu unohtui, kiima jäi. Hän seisoi takanani, kuiski korvaani että mitä jos jättäisi minut noin. Silmät ja kädet sidottuina, oven auki Helsingin kadulle, oveen lappu "sisällä narttu vapaassa käytössä". Vieressä oli työmaa, siellä olisi varmasti miehiä jotka lapun huomatessaan poikkeaisivat mieluusti, hän jutteli. Jos lähettäisi viestin puhelimestani kaikille etten palaa muutamaan päivään, olinhan saanut ikäviä uutisia ja halusin olla rauhassa.. Olisiko hän voinut tehdä sen oikeasti? -Olisi. Mietin että kyllä oikeasti olisi voinut. Jostain syystä kiihotuin vielä entisestään, en mennyt paniikkiin tai pelännyt, vaan kiiihotuin lisää. Mikä valta hänellä siinä kohden minuun olikaan. Kaikki valtit jotka olin vapaaehtoisesti käyttöönsä antanut, enkä mennyt paniikkiin, vaan kiihotuin.. Kuinka kieroutunut voi ihmislapsen vietti olla, mietin.

Lähenteli tosin paniikkia, kun tilanne yhtäkkiä muuttui. Minua oli varoitettu, että tämä ihminen saattaa tulla käymään. Jotenkin kai tytön lähdettyä, alitajuisesti asennoiduin tilanteen olevan jo ohitse, suurempien yllätysten menneen.. Seisoin keskellä lattiaa hänen astuessaan sisään. Lady esitteli minut hänelle. Hän kysyi, tiedänkö kuka hän on. Mietin mitä kuuluu vastata? Tiesin tavallaan kuka hän on, mutta en nimeä, kasvoja, mitään hänestä. Nyt ainoastaan äänen. Tunsin katseen pureutuvan voimakkaan kiusallisena, tietenkin kun en voinut nähdä mitään, tunsin vain. Kuulin vain. "Käännys ympäri." Käännyin johonkin suuntaan ympäri, hieman haparoiden. Sydän hakkasi ihan hirveästi, taisin täristäkin hieman. Hän kysyi jännitinkö? Nyökkäsin. He vaihtoivat Ladyn kanssa muutamia sanoja ja kommentteja, esittivät minulle joitain kysymyksiä. "Minkäslainen tyttö tämä on?" -Mielenkiintoinen, vastasi Lady. "Vähän yliojentaa jalkoja tuo tyttö.." Arvelin jo silloin tämän ihmisen olleen kuulleen ainakin jotain, tiesin että olivat jossain yhteydessä puhuneet jotain minusta. En tosin tiennyt hänen olleen jo tuolloin kuitenkin täysin perillä jokaisesta kiinnostavaksi kokemastaan asiasta minun suhteeni.

He molemmat liikkuivat ympärilläni, tarkastellen, kysellen, hivellen, kosketellen. Paitani oli avattuna rintojen alle, rinnat nostettu liivien päälle paljaiksi. Kosketuksia, molemmin puolin, nipistyksiä, kiusaamista, nännien pyörittelemistä ja härnäämistä, hivelyä.. "Nää on hyvät, näistä pidän", kuulin. Jotkut nipistimet, en tiedä mitkä.. Niiden heiluttelu. Valuin niin täyttä kiimaa kun ihminen vaan voi, en tajunnut itsekään sitä. En tajunnut oikein mitään muuta kuin sen olon joka siinä oli. En muista tapahtumien kronologista järjestystä, en muista varmaan kaikkea ylipäätään ollenkaan mitä siinä sumussa tapahtui, en olisi muistanut vaikka olisin kirjoittanut ne heti kotona ylös. Halu pehmensi pään, kiima sumensi aivot.

Jossain vaiheessa minut käskettiin polvilleni lattialle, ohjattiin Ladyn eteen hänen istuessaan sängyllä, komennettiin nuolemaan jalkoja kuten tuo tyttö oli hetki sitten tehnyt. En osannut.. yritin parhaani. Kuulin käskyjä, neuvoja, vaativaista kannustusta keskittymään, kommentteja siitä kuinka pärjään.. Kasvoni ohjattiin Ladyn haaroihin. Sukkahousujen päältä sain nuolla häntä, kuuntelin arvosteluja, ihminen takanani nostaen välillä hamettani lanteille, raottaen stringejä kuin tarkastaen millaista siellä on. Hän nyki minusta tahtia jollain vyötärön ympäri kieritetyllä narulla, jonka irtopäät kulkivat haarojeni välistä taakse painaen klitorista, ohjaten rytmiä.. Vähän kuin joku lassottu eläin jota ohjattiin siinä kontallani lattialla. Lady käskettiin hakemaan jotain, en kuullut mitä. Kiiman seasta erotin sanat "Haluan nähdä kun nussit tota huoraa". Minut autettiin sängylle kontalleni, tunsin tekokyrvän painuvan sisääni... Voi luoja miltä sellainen tuntuu kaiken hämmennyksen, pistävän polttavan halun ja kiiman sekaisena kun se vaativasti työntyy syvälle sisään, käy naimaan määrätietoisin ottein valuvan märkää ja turvonnutta pillua.. Sain monta muistutusta, etten saa laueta ennen kuin pyydän luvan.

Sen muistinkin, luulen että muistin sen joka kerta. Kiittää en muistanut kertaakaan.. Ei toimi silloin aivoissa oikein mikään kun on lauennut. En silloin, kun kasvoni upposi Ladyn pilluun kun koitin keskittyä tekemään kielelläni oikein, sormillani oikein mutten hahmottanut mitään muuta kuin takaani työntyvän sauvan suristen painuvan sisään ja ulos.. "Keskity!" Hän piteli sitä kädessään, nain lantiollani sitä vasten. Välillä hän liikutti tai painoi vatsaani kohden, käänsi kulmaa ja en kestänyt kun huuto pääsi huuliltani, olin saamassa mielettömän orgasmin. Sain siihen luvan ja silloin laukesin aivoista varpaisiin saakka. Sen jälkeiset tapahtumat menivät yhdessä sumussa.. Minut komennettiin välillä naimaan vuorostani Ladya tuolla tekokalulla, en meinannut saada sen toista päätä sisääni mahtumaan. En ollut koskaan käyttänyt sellaista, en tiennyt kuinka se pysyy ja miten sitä pitää pitää. Huomasin Ladyn kuitenkin nauttivan siitä, hän ei ollut kuulemma saanut kyrpää aikoihin.. Niin paljon uutta, sekaista ja häkellyttävää tapahtui tuona aamupäivänä, mutta nautin joka ikisestä tunteesta. Nautin niistä edelleen kun mietin niitä.

Tämä ihminen jossain vaiheessa lähti. Sanoi ettei minun ollut nyt tarkoitus nähdä hänen kasvojansa, ohjeisti ja lähti. Olin jo aivan loppu, luulin että rauhoitumme jo.. Lady sitoi jalkani erilleen sängylle, sitten tunsin tapin tunnustelevan aukolla ja alkaen työntyä sisälleni. Koitin kuunnella mitä seuraavaksi? Tunnistin lempileluni surinan. Sellainen jellysauva jossa delfiininokan muotoinen klitoriskiihotin, sauvan kärki taipuu juuri oikeaan kohtaan ja siinä on sellaisia pehmeitä nystyröitä vielä pinnassa. Sisällä pyörivät helmet, mutta sen moottori on ollut jo rikki jonkin aikaa. Sitä lelua en kestä kauaa. Sain myös tuntea millaista on kun nainen oikeasti tietää kuinka nuollaan.. Hän levitti häpyhuulia erilleen, koskee kielellään juuri siihen pistävän polttavaan kohtaan josta silmissä alkaa kipinöidä. Sen tunteen jälkeen orgasmikin on juuri tuollainen. Pistävä, voimakas voimakas laukeaminen jonka jälkeen on todella kosketusarka. En muista montako kertaa laukesin, muistan vain että jossain vaiheessa sauva sisälläni, tappi sisälläni ja vielä jokin ylimääräinen surrutin painamassa delfiininokkaa klitorista vasten, en voinut uskoa että se vyöryy taas, juuri ennen kuin edellisestä olin edes toipunut. Huusin ei:tä, en oikein tiedä edes miksi.. Tuntui että se vaan tulee sieltä taas vaikkei pitänyt? Kunnes tajusin pyytää luvan ja taisin venkuroida orgasmin pyörteissä jalkani köysistä tai remmeistä irtikin siinä. Sitten sain rauhoittua.

Mieletön, mieletön liuta mielettömiä tapahtumia, uusia tunteita, kiihottavia ajateltavia joita ei oikeasti tapahdu kuin fantasioissa. En tänä päivänäkään tiedä onko tuo ihminen kävellyt joskus kadulla vastaan, en tiedä mikä oli loppupeleissä tai alunperinkään kaiken tarkoitus, mitä hän minusta tietää tai tiesi jo silloin, mutta ei sillä oikeastaan ole juurikaan väliä nyt. Opin tuosta heidän välisestä asetelmastaan paljon ja ymmärrän sitäkin nyt enemmän. Se, ymmärränkö omaani, saa taas uutta näkökulmaa ajatuksiini. Toisaalta ei minun tarvitse liittyä siihen kuvioon ymmärtääkseni omaa pysäkkiäni jolla matkallani olen. Sellaiseen peilaaminen kuitenkin auttaa, herättää ajattelemaan kuinka itse sellaisen kokisin, kykenisinkö, haluaisinko... Mielenkiintoisia ajatuksia jotka aina pikkuhiljaa johtavat uusiin kulmiin katsoa asioita.